Blogi, min blogi

Wired for love (Nukke-projekti osa 3)

2012-05-22T18:24:54Z

Nukkejen ripustukseen meni n. 2 päivää ja ne tuhriintuivat helposti ripustuksen yhteydessä( ja niitä joutui välillä "meikkaamaan"). Näyttelyn ripustuksesta löytyy kuvia ja tekstia Karoliinan blogista http://www.kuva.fi/fi/ajankohtaista/blogi/night-at-the-museum/

Työssäni haluan tuoda esille, miten ihminen ihminen voi kaunistua tai rumeta fyysisesti aivoissa. Avaimena teokseen valitsin nimen ”Wired for love”: ”Viritetty rakkauteen”. Tämä on tutkijoiden antama nimi ihmisaivojen normaalitilasta. Nimen tahaton kornius voi karkoittaa ihmisiä, koska ”rakkaus” on varmasti yksi eniten väärinkäytetyistä sanoista, mutta se voi myös avata työn. Teoksessa nuket kuvastavat samaan aikaan kehoa, mihin ajatukset vaikuttavat fyysisesti, mutta myös itse ajatuksia, mitkä ovat yhtä fyysisiä kuin kehokin. Työn sisältöpohjana toimii tutkimus, mikä toi esiin ihmisten ajattelun materiaalisen puolen ja ajatusten fyysiset seuraukset. Ihminen siis pystyy valitsemaan, pitäytyykö jossain ajatuksessa tai päätöksessä. Kaikkia kokevat samat asiat, mutta jokainen prosessoi ajatuksensa eri tavalla. Monet käsittelemättömät negatiiviset ajatukset voivat aktivoida huonoja geenejä ja aiheuttaa aivotulehduksen(masennuksen). Kun taas innostuksen tulvahdus todistaa, että paljon dopamiinia virtaa ja sulattaa ”huonoja ajatuksia” aivoissa. Haluan jakaa sitä muille, mikä on itseäni rakentanut(enkä tahdo käyttää liikaa aikaa sisällöllisesti tyhjänpäiväsiin töihin). Kyseisessä tutkimuksessa korostui se, miten ajatuksemme eivät ole samantekeviä vaan tärkeitä, koska ne jäävät fyysisesti aivoihin. Jotenkin sitä on alkannut tiedostamaan tarkemmin ajatteluaan ja huomaanaan milloin se on ollut negatiivista ja tuhoistaa sisältäpäin, ja osaa välillä pistää sille stopin.

Käytin nukkeja teoksessani, koska halusin tuoda esiin kehollisuutta ja sielullisuutta, ja tässä nuket toimivat niiden materiaaleina. Nukkien taipuisat nivelet antoivat mahdollisuuden tehdä eri versioita niistä. Asennoista halusin dynaamisia, mutta en tanssivia, ilmentämään ajatusten aiheuttamaa jatkuvaa fyysistä muutosta kehossa. Varjot seinällä lievensivät nuken itseisarvoa, ja samalla toi toisen tason työhön. Koska halusin välttää tunnelatauksella varustettua materiaalia, käytin teollisempaa materiaalia , tällä kertaa acrystallia. Katossa verkko verisuonineen toimi teoksen yläpuolella kudosmaisena koordinaationa nukeille ja samalla oli työn jatkumoa. Asettelin valtimot ja laskimot nukkien välillä sähkökemiallisena ympyränä tuomaan kehollisuutta esiin ja yhdistämään ajatuksia ja kehoa (sekä jämäköittämän nukkeja asetelmaan).

Työni esillepano oli kuin kaakkois-aasialaisessa nukkevarjoteatterissa, mutta erosi siten, että nuket ja varjokuvat olivat esillä samaan aikaan. Kaakkois-aasialaisissa nukketeatteri esityksissä nukkien varjokuvat kertovat tarinaa vertauskuvauksellisesti ihmisen elämän kulusta ja omien pahojen halujen voittamisesta. Minulla nukkien varjot toimivat ajatuksina(hyvinä ja pahoina), ja ovat silti yhtä todellisia ja fyysisiä kuin itse keholliset nuket.

Vaikka teknisellä tasolla sainkin työni valmiiksi näyttelyyn, niin en ole varma oliko se valmis edes näyttelyn jälkeen, vaikka siihen ei ollut enään mitään lisättävää. Tähän asti tekemistäni töistä tämä on pitänyt pienintä ääntä ja on kaukana täsmäisku-töistä. En ole vielä saanut tähän tarpeeksi etäisyyttä, jotta voisin sanoa työni onnistumisen tason. Tämä teos on ollut hiljaisempi mitä tavallisesti työni ovat olleet. Se voi johtua siitä, että työskentelyn aikana tuli hyvin vähän keskusteltua siitä ihmisten kanssa. Ja kun katselin teostani näytttelytilassa valmiina, niin työskentelyvaiheen hyvin hiljainen ääni ”kuului” siitä. En osaa vielä sanoa, onko se hyvä tai huono merkki, koska en ole aikaisemmin tehnyt sellaista. Teos on rytmiltään paljon hiljaisempi kuin jokin javalainen nukketeatteri, missä on jopa hiljaisinakin hetkinä soi taustalla pieni melodia . Työn soundi on siis voimakkuudeltaan kuin aavistus tai intuitio, mikä haluaa sanoa jotain, mutta sitä pitää oppia kuuntelemaan.

Wired for love (Nukke-projekti osa 2)

2012-04-25T09:31:26Z

Päätin tehdä nuken keskivartalosta 3-osaisen, jotta asentoihin saisi enemmän variaatioita, ja onhan minulla mieltymys kaikenlaisiin notko-selkiin ja kissakävelyihin. Vatsan pallonivelten piti olla "vähän suuremmat" mitä aikaisemmat nivelet, ja kuusen oksilta löytyikin sopivan kokoinen prototyyppi-pallo siihen.

Pallonivelet tein siten, että käärin pienen elmukelmuun päällystetyn paperipallon dasmassan sisään, ja pyörittelin sitä tekemässäni puolipallo-kipsimuotissa. Jälkeenpäin tajusin, että olisin voinut ottaa muottipalloistani muotit molemmilta puolilta, ja lopuksi vain painanut kaksi muottia yhteen, minkä reunoilla olisi ollut dasmassaa. Mutta tekemälläni tekniikalla piti aina kaivaa se paperipallo osina ulos pienestä reiästä dasmassapallon sisältä.

Ensimmäisellä kerralla kokeilla liittää nukke naruilla yhteen oli palkitsevaa. Koska silloin viimeistään nämä semi-abstrakti kappaleet vaikuttivat jotenkin järkeviltä.
Porasin pienet reiät ja laitoin rautatikun nuken nivelien keskelle, jotta naru kiertäisi "oikealta puolelta" nuken sisällä, että se ei pilkistäisi sotkuisesti ulos nivelien kohdalla.

http://youtu.be/xos2MnVxe-c

(Läävä-pöytä).

Tässä nukke ilman mystistä cloth glayta. Pinnan hinkkaukseen ja pallonivelten hiomiseen meni taas aikaa. Tietysti jos olisin ollut alussa huolellinen valmisteluissa, niin paljoa jälkityötä ei olisi tullut.

Ja sitten Cloth glayn aika (Epäilen että se on jotain saven ja kipsin sekoitusta).

Ja osat pyykkitelineeseen kuivumaan.

Kuivumisen jälkeen hioin ne hiomasienellä. Olin ostanut Hobbypointista myös hyper sileää hiomapaperia, mutta se ainoastaan kiillotti pintaa(mikä ei tähän tilanteeseen sopinut). Tein varmaan 3-kertaa Cloth glay kerroksen, mitä varovasti hion. Pinnasta tuli sileämpi ja valkoisempi. Sopii erinomaisesti dasmassa-töiden viimeistelyyn. Mutta olisi ollut parempi, jos olisin aloittanut koko prototyypin juustovahasta tai supersculpteysta, niin viimeistely olisi ollut helpompaa (etenkin jos olisi hot-toolsit käytössä).

Tsekkaus. Ahaa! Toinen luomi pullottaa epäsymmetrisesti!

Muottejen teko toi vähän paineita, koska osasta piti tulla ontto (torso, pää, lantio, jne), ja jokaisesta kappaleesta piti siis tehdä muotti. Onneksi tuli juuri Anne Meskasen (silikoni)-muottikurssi, jossain pääsin kysymään apua teknisiin asioihin ja sain silikoonit koululta. Tein 2-osaiset muotit yksinkeraisista kappaleilla(esim raajat). Eli reunustin toisen puolen kappaleesta savella, ja sivellin silikonia kovettajan kanssa toiselle puolelle pintaa. Kun silikoni oli seuraavana päivänä kuivinut, sivelin sitä toiselle puolelle. Tämän jälkeen tein kipsitukimuotit niiden ympärille.

Reiden muotti.
Tämä silikooni oli käytössä http://metalmiku.livejournal.com/15450.html#cutid1 ja yhteen reiteen sitä meni n. 1,5 dl. Yritin laskea silikonin kulun nukkeni muoteissa, mutta mutta... Jos teen myöhemmin jotain vastaavaa, hankin halvempaa silikonia, koska itselleni riittää, että tulisi esim. "vain" 50 valua.

Nämä kappaleet sivelin silikoonilla samassa sessiossa ja sen jälkeen vatsalihakset oli ihan hikiset ja jännittyneet, kun oli ollut niin tehokas keskittynyt robotti. Näihin puolikkaisiin tais mennä n. 8 dl. Valu ja ilmakanavat tein savesta.

Raajojen tukimuotit kuivumassa. Kipsi oli tavallista kovempaa ja se oli ruskean väristä(tuli mieleen suklaajäätelö).

Torso, pää, lantio, päälaki ja vatsa tarvitsivat n.3-4 osaiset tukimuotit.

Näiden muotin teossa käytin alumiinia ja teippiä saven sijasta .

Mun tavarapiste keramiikkaluokassa.

Tässä otin alkuperäiset kasvot pois muotin sisältä. Pään sisällä on vielä kasvojen sisämuotti, minkä jouduin eristämään silmien kohdalta maalarinteipillä etupuolen (kasvojen) muotista (ettei muoti liimaudu yhteen silmien kohdasta, vaikka niiden pitääkin olla valuvaiheessa tiukasti kiinni toisissaan).

Kasvojen sisämuotti paljastuikin inhumanoidiksi Sieni-planeetalta.

Muutamien muottejen sisäosissa ja polvissa käytin vaaleanpunaista "hammaslääkärimuottia". Siinä pieni määrä vaaleanpunaista mömmöä ja sinistä tahnaa sekoitetaan keskenään ja painetaan nopeasti kappaleen pintaan kiinni mistä halutaan muotti (koska aine jähmettyi nopeasti). Polvet tein kolmessa osassa, mitkä eristin elmukelmulla ennen seuraavaa muottikappaletta. Tosin eristyksen olisi voinut jättää pois, koska kappaleet sai jotenkin irti toisistaan ilman eristeitä.

Muottimömmö (kait 200 euroa toi purkki, en oo ihan varma).

Ohjeet.

Kaikki muotit nimettiin(kuten JAAKKO, TIINA JNE!).

Ennen valua eristin muotit vuotojen varalta mäntysuopa-tiskiaine-liuoksella ja tilkitsin osan muoteista kiinni kuumaliimalla.

Ensimmäisissä koevaluissa käytin kipsiä. Näissä huomasin kuinka pitää valaa, ja miten välttää ilmakuplat pinnassa. Nuken suurehko nenä ei millään halunnut tulla mukaan kasvojen valussa, jos kappaletta ei pyöritellyt kun kipsiä oli kaadettu muotin sisään. Eli haluan sellaisen muotinpyörittäjä-koneen (mitä käytetään esim. joissain labroissa veriputkiloihin?).

Muotteja koevalun jälkeen.

Valamiseen käytin acrystalia. Aine on kovempaa kuin kipsi ja sään kestävää. Se on kuin kipsin ja muovin sekoitus. Aluksi sain Riikalta sitä koekäyttöön, mutta käytettyäni kaikki Riikan aineet, tilasin sitä lisää paikasta http://www.netmanner.fi/ . Basic Crystal 10 kg(jauho) + Acrystal Prima 4 kg (neste) tekivät postikuluineen yhteensä 153, 75 euroa (aine ei kuulema ole kamalan myrkyllistä). Ellworth http://www.ellsworth.fi/hem/produkter/Konstnarsmaterial/Acrystal.aspx on myös yksi paikka mistä sitä saa tilattua, mutta ne eivät myy yksityisille. Ja kun sinne soittaa, niin voi pyytää myös suomenkielistä palvelua ruotsin ja englannin lisäksi. Acsrystal toimii niin, että neste ja pulveri sekoitetaan oikeassa suhteessa keskenään ja kaadetaan muottiin. Siihen voi myös ostaa lisäkovetetta(ellsworth), mikä mahdollistaa esim. aineen levittämisen siveltimen avulla pintaan(kai se toimii ilman kovettajaakin, mutta pitää odottaa enemmän ja työskentelyaikaa on vähemmän).

(Kuvassa alkuperäinen dasmassa-jalka muotinoton jälkeen ja puolikas acrystal-valu jalka).
Ensimmäinen acrsytal-valukokeilu paljasti sen, että ei ne mehupilli-sisäkanavat paljoa keventänyt nuken raajoja(ja acrystalia kului liikaa melkein umpinaisiin raajoihin). Myös sisäosa-muottejen "pillitukien" murtuminen saivat minut luopumaan mehupilleistä nukkejen raajojen sisällä(siis ne mitkä olivat tehty siitä hammaslääkärimuotista).

Tässä on siis muutaman päivän turhatyö: nerokkaat pillirakennelmat, joiden piti toimia nuken sisäkanavina(niistä olisin pujottanut narut kokoamisvaiheessa).

Aamiainen, luonas ja illallinen.

Aina ennen uutta valua putsasin muotin sisältä edelliset roskat(tai tässä kuvassa Eppe).

Tässä täytettyjä muotteja. Sellainen litran elintarvikeastia oli ihanteellinen sekoitus- ja kaato-astia tähän hommaan.

Suurimman osan kappaleista tein ne niin, että laitoin siveltimellä acrystalia muotin sisäpinnoille pari kerrosta ja sitten liitin ne nopeasti yhteen. Tämä tekniikka jätti usein reikiä saumakohdille. Tosin torson pystyin sivellä yhtenä kappaleena.

Ja näin meilläpäin puhdistetaan siveltimet!

Aina sitä acrystalia ei tullutkaan tasaisesti, joten kanamunakuoren paksuiset kohdat piti uudestaan sivellä. Ja surullisena lisätietona, toi pää tippu maahan ja hajos tän kuvanottamisen jälkeen.

Seinällä muistilappu sekoitussuhteista.

Muottejen avaaminen ja siivoaminen tapahtui tuossa (alakerran mukavimmassa tuolissa?).

Tässä Epen ja mun yhteisvalutyö. Aloitettiin klo 10 ja lopetettiin 20.00. Muotteja avatessa aina jännitti, kuinka hyvin valut onnistuivat...

...ja tulisiko jälkityötä.

...hmmm...

Jälkityöstöä ja poraamista tuli, koska vain yhden nuken raajoissa oli valmiit ilmakanavat(siis ne pillit siellä sisällä).

Ja mitä olisikaan blogi-päivitys ilman sitä veristä sormea. Tällä kertaa porasin siihen kiireissäni(koska huomasin koulun kopsusta, että photarin jatkokurssi alkaa seuraavana päivänä *loogisena selityksenä*).

Nuket päätin maalata tikkurilan vesiohenteisella pohjamaalilla, minkä sävytin sopivaksi K-raudassa ->

(todellisuudessa väri on vähän kellertävämpi ja vaaleampi). Maalipönttö taisi maksaa n.30 euroa ja sävytys alle 5 euroa. Jälkiviisaana olisin nyt valinnut öljypohjaisen maalin, koska nuken maalipinta ei pidä kamalasti siitä, että niitä pestään vedellä.

Maalaaminen tapahtui dippaus-tyyliin ja ne saivat taas kuivua pyykkitelineessä. Taisin dipata ne 2-3 kertaa.

Myös tulevat laskimot ja valtimot saivat maalista hyvän pohjavärin.

Mitkä maalasin lopuksi akryyleilla sopiviksi suoniksi.

Ihan aluksi käytin valkoista(kuvassa musta) spraymaalia (Primer-pohjamaalia, hinta n, 5 euroa Viikin Prismasta), mutta sitä meni sen verran paljon hukkaan käsissäni, joten nuken upottaminen maalipönttöön tuntui paremmalta.

Sitten tuli kuminauhan pujottelun vuoro. Tärkeimpiä apuvälineinä oli rautalanka, minkä päähän oli vääntänyt pienen koukun ja siimasta tehty lenkki.

Kun olin viemässä tätä ensimmäistä nukkea näytille kouluun, tajusin että ostamani kuminauha oli liian ohutta nukeille. Jos nostin nuken ylös, sen raajat olivat niin painavat, että ne roikkuivat narujen varassa irti kehosta.

Joten ostin paksumpaa kuminauhaa itiksestä. Taisi mennä yhteenä 10 metriä neljään nukkeen (160 cm jalkoihin ja 84 cm käsiin).

Laitoin uuden kuminauhan lisäksi rautalankaa sisälle, jotta nukke olisi vähän jäykempi.

Aluksi laitoin paksumpaa rautalankaa nuken sisälle, mutta...

...se ei taipunut mutkissa nuken sisällä, vaan toimi He-man tyyliin : Jos ei ole ovea, tee sellainen!

Lopullinen kokoaminen alkakoot!

Päälaet jouduin liimaamaan kuumaliimalla kiinni, koska alkuperäinen magneetti-kiinnitys ei onnistunut, koska magneetit olivat liian heikkoja. Ostin ne Hobbypointista 100 kpl pussissa (hintaa 10 euroa), mutta ne kelpasivat vain jääkaappimagneeteiksi. Sain hyvän sivun, mistä löytyy tehokkaita ja edullisia magneetteja http://www.supermagnete.de/eng/ (vihjaavana nimenä).

Tässä jännittävä suunnitelma, kuka menee mihinkin osaan galleriassa. Itse siirryin ikkunan luota diagonaaliseinällä, mikä olikin parempi paikka.

Kotona kokosin työtä tuolit-pöydällä viritelmällä.

Työn kokoamisen jälkeen purkasin sen, ja pakkasin kaiken kuljetusta varten(kannattaa hamstrata muiden hylky-kuplamuoveja).

Valmis työ sitten seuraavassa jaksossa!
To be continued...

Seitsemän pasuunaa.

2011-12-28T19:07:28Z

Tällä hetkellä työn alla on ”7 pasuunaa”, mikä koostuu ns.”tanssivista ritariveistoksista”,missä veistos ja kehollisuuts yhdistyvät. Suunnittelen seitsemän veistoksen ja haarniskan risteytystä. Jokainen veistospuku omalla tavallaan ilmentää tai rajoittaa tanssijan liikkumista. Tämä tuo jokaiselle veistoshaarniskalle oman luonteen kun tanssija esiintyy sen sisällä. Veistospuvut ilmentävät aina yhtä Ilmestyskirjan lukujen 8-10 seitsemästä pasuunasta. Työn idea lähti siitä, kun näytin muutenvain Riikalle "päivittäisten ritareiden" kuvia. Olin nimittäin päättänyt aloittaa treeniprojektin, missä tarkoituksena olisi suunnitella joka päivä yksi ritari jonkin teeman pohjalta. Tätä treeniä tein uusien muotojen etsimistä varten ja oman sarjakuvani takia, jotta saisin hiottua muutaman päähahmon desingiä minkä olin jo suunnitellut. Riikan kanssa meillä tuli puhetta haarniskaveistoksista ja tanssijoista naapurikoulusta, ja Riikan yllyttämänä rupesin ahertamaan pienoismalleja tulevista veistoshaarniskoita kokoon 1/10.

Sarjakuvahahmoni, joiden haarniskoja piti alunperin kehittää, ja joita en sittenkään muutellut ritaritreenin jälkeen, koska niiden designeihin oli jo tottunut.

Osa "päivän ritareista".

Pienoismallin runko.

Valmis minimies, mikä koostuu rautalangasta, maalarinteipistä, styroksista ja liimasta. Vierellä on ensimmäinenen pienoismalli styroksista, josta tajusin onneksi vaihtaa toiseen materiaalin.

Luonnoksia mm. nejän kiukkuisen enkelin pukuun.

Näpertelyä.

Neljän kiukkuisen enkelin kasvot.

Ja enään maalausta vaille.

Niinkuin myös tämä. Tosin osaa joudun vähän muuntelemaan, kuten hävittämällä symmetriaa, jotta niihin sais enemmän veistosmaista fiilistä.

Ja kaikki asuthan tulee mustiksi, jotta niiden muoto korostuisi tanssivissa veistoshaarniskoissa (ja koska musta on khooool).

Ja tässä on spoilerina teoksen juoni:

Seitsemän pasuunaa (Ilmestyskirja luvut 8-10).

1 Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, taivaassa syntyi hiljaisuus, ja sitä kesti puolen tunnin verran. 2 Minä näin, kuinka niille seitsemälle enkelille, jotka seisoivat Jumalan edessä, annettiin seitsemän torvea.

3 Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. 4 Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa. 5 Enkeli otti suitsutusastian, täytti sen alttarin tulella ja sinkosi tulen alas maan päälle, ja ukkonen jylisi, salamat leimusivat ja maa järähteli.

Kuusi merkkisoittoa

6 Ne seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän torvea, valmistautuivat puhaltamaan torviinsa.
7 Ensimmäinen enkeli puhalsi torveensa. Silloin tuli rakeita ja tulenlieskoja ja niiden seassa verta, ja ne iskivät maahan. Kolmannes maasta paloi, kolmannes puista paloi, ja samoin paloi kaikki vihanta ruoho.

8 Toinen enkeli puhalsi torveensa. Silloin syöksyi mereen jokin, mikä oli suuri kuin vuori ja liekehti tulta. Kolmannes merestä muuttui vereksi, 9 kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes laivoista tuhoutui.

10 Kolmas enkeli puhalsi torveensa. Silloin putosi taivaalta suuri, soihtuna palava tähti, ja maahan pudotessaan se täytti kolmanneksen virroista ja vesien lähteistä. 11 Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmannes vesistä muuttui karvaaksi kuin koiruoho, ja monet ihmiset kuolivat vedestä, koska se oli tullut myrkylliseksi.

12 Neljäs enkeli puhalsi torveensa. Silloin kolmannes auringosta, kolmannes kuusta ja kolmannes tähdistä sammui, niin että ne pimenivät kolmanneksen. Päivä menetti kolmanneksen valostaan, ja samoin synkkeni yö.

13 Silloin näin kotkan, joka lensi korkealla taivaan laella ja huusi kovalla äänellä: "Voi! Voi! Voi niitä, jotka asuvat maan päällä! Vielä tulevat torvet soimaan, vielä puhaltaa torveensa kolme enkeliä."

Luku 9

1 Viides enkeli puhalsi torveensa. Silloin minä näin, että taivaasta oli pudonnut maahan tähti. Sille annettiin syvyyden kuilun avain, 2 ja se avasi tuon syvyyteen vievän kuilun. Kuilusta nousi savua kuin suuresta uunista, ja savu pimensi auringon ja ilman. 3 Savusta levisi maan päälle heinäsirkkoja, ja niille annettiin sama valta kuin on skorpioneilla maan päällä. 4 Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa kedon ruohoa eivätkä mitään muutakaan vihantaa eivätkä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole otsassaan Jumalan sinettiä. 5 Heitäkään ne eivät saaneet tappaa, ainoastaan piinata viiden kuukauden ajan. Tuska, jonka ne ihmiselle tuottavat, on samanlainen kuin skorpionin piston tuottama. 6 Sinä aikana ihmiset etsivät kuolemaa mutta eivät löydä, he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.

7 Heinäsirkat olivat näöltään kuin taisteluun varustettuja hevosia. Niillä oli päässään kullalta kimaltavat seppeleet, niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, 8 ja niillä oli naisen tukan kaltainen tukka. Niiden hampaat olivat kuin leijonan hampaat, 9 ja niillä oli rintapanssarit, jotka olivat kuin rautaa. Niiden siivistä lähti samanlainen jyminä kuin sotavaunuista, joita monet hevoset täyttä laukkaa vetävät taisteluun. 10 Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpioneilla, ja pyrstöllään ne saivat tehdä ihmisille pahaa viiden kuukauden ajan. 11 Kuninkaanaan niillä oli syvyyden enkeli, hepreankieliseltä nimeltään Abaddon, kreikankieliseltä Apollyon.*

12 Ensimmäinen voi-huuto on ohi. Mutta sen jälkeen tulee vielä kaksi huutoa.

13 Kuudes enkeli puhalsi torveensa. Silloin kuulin, kuinka Jumalan edessä olevan kultaisen alttarin sarvista tuli ääni, 14 joka sanoi kuudennelle torveaan soittaneelle enkelille: "Päästä irti ne neljä enkeliä, jotka ovat kahleissa suuren Eufratvirran rannalla." 15 Niin päästettiin irti nämä neljä enkeliä, jotka olivat valmiina tätä tuntia, päivää, kuukautta ja vuotta varten: niiden oli määrä surmata kolmannes ihmiskunnasta. 16 Niillä oli ratsuväkeä kaksikymmentätuhatta kertaa kymmenentuhatta sotilasta; minä kuulin joukkojen lukumäärän.

17 Tällaisia olivat näyssäni ratsut ja ratsastajat: niillä oli tulipunaiset, savunsiniset ja rikinkeltaiset rintapanssarit, ja hevosilla oli kuin leijonan pää ja niiden suusta suitsi tulta, savua ja rikin katkua. 18 Näihin kolmeen vitsaukseen -- tuleen, savuun ja rikin katkuun, jotka suitsivat hevosten suusta -- kuoli kolmannes ihmiskuntaa. 19 Hevosten voima oli niiden suussa ja hännässä. Häntä oli kuin käärme, ja sillä oli käärmeen pää, jolla se tuotti tuhoa.

20 Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä. 21 He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.

Luku 10.

1 Sitten näin taas uuden, mahtavan enkelin, joka tuli alas taivaasta. Hänellä oli pukunaan pilvi ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari, hänen kasvonsa olivat kuin aurinko ja hänen jalkansa kuin tulipatsaat, 2 ja kädessään hänellä oli pieni avattu kirjakäärö. Hän laski oikean jalkansa meren päälle, vasemman maalle 3 ja huusi kovalla äänellä, niin kuin leijona olisi ärjynyt. Hänen huudettuaan puhui seitsemän ukkosta jylisevällä äänellä. 4 Kun nämä seitsemän ukkosta olivat jylisten puhuneet, minä rupesin kirjoittamaan, mutta silloin kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: "Sulje sinetillä se, mitä seitsemän ukkosta puhuivat, älä kirjoita sitä muistiin."

5 Enkeli, jonka näin seisovan meren ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti 6 ja vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Hän vannoi: "Aika on lopussa. 7 Kun tulee päivä, jolloin seitsemäs enkeli kohottaa torvensa ja puhaltaa, on Jumalan salattu suunnitelma viety päätökseen, sen mukaisesti kuin hän on palvelijoilleen profeetoille ilmoittanut."

-------------------------------------------------------

Vielä on paljon "what to do" listalla. Koska seuraava seminaari on jo helmikuussa, niin sinne pitäisi saada kaksi valmista pukua esille, joten pitäisi hankkia mallinukke ja miettiä lopulliset materiaalit (puhumattakaan veistospukujen liikkeiden suunnittelusta ja yhteydenotosta tanssijoihin). Tosin tässä välissä tuli pikaisesti harjoteltua 1/1 "pukujen" tekemistä, kun autoin Saijaa ja Meriä heidän Transstormers-asujen yksityiskohtien suunnittelussa. Robotti asut rakennettiin jääkiekkovarusteiden päälle ja teemana oli vauhti ja myrsky.

Tässä kypärät joihin aloin miettimään pikka-desingiä lyhyen ajan takia.

Myrsky-kypärä, mihin pistin pleksi eteen ja takaraivoon tuli johtoponnari. Aluksi suunnittelin desingit paperille ja sen jälkeen rakensin luonnos-prototyypin paperista, koska se käyttäytyi samalla tavalla kuin alumiini (jota käytin lopullisessa versiossa). Alumiinia pehmensin retkipatjoilla sisäpuolilta, jotta kypärä ei raatelisi kantajaansa.

Vauhti kypärä.

Transstormers-käsi, missä näkyy grafiikanluokan roskiksesta dyykattua image-on alumiinia.

Käsi ja myrskykypärä selvisivät ruotsiin asti, missä esitys-teos esitettiin.

Rockman

2011-12-28T18:45:49Z

Meillä oli kivikurssi ja valitsin vitsikkäänä aiheekseni pikselihahmon, josta saan muinaismiehen tulevaan puutarhaamme. Kiven naputteluun meni noin 4 viikkoa, ja koneita/sahoja ei käytetty. Tosin aihe ei ollut ensimmäisenä kivityönä parhaimmasta päästä, kun pikselihahmon terävät kulmat oli vaikea pitää ehjinä.

Viritetty kavaletti.

Kivi ja mies.

Hanskoja ei pidetty, koska muuten menetti tuntumaa kiveen. Ensimmäisellä viikolla hakkasin vahingossa vasaralla niin monta kertaa omaan käteen, että tulee ihan kylmät väreet kun muistelee miltä tuntui iskeä turvonneeseen käteen, missä oli jo super mustelmia toistensa päällä.

Puoli voittoa!

Muistiinpanot kuinka taltan terä teroitetaan.

Tein kivimiehen sivut reliefin muodossa, mutta osan yksityiskohdista jätin pois, koska ne tekivät siitä vähän hölmön näköisen.

Se ainoa täydellinen reliefi-pikseli. Toiseksi viimeisenä kurssipäivänä hakkasin kiveä ilman taukoja useamman tunnin putkeen. Rangaistuksena käteni oli puutunut n.2-3 viikkoa, joten pitää aina muistaa tankata ja pitää niitä taukoja.

Valmis ukko. Kivessä oli jotain keltaisia syvävärjäytymiä mitä en saanut hangattua pois, mutta ei se kamalasti haittaa, koska sijoitan sen muutenkin mökille metsään/"tulevaan puutarhaan" marjanpoimijoiden ihmetykseksi.

Jumalan pojat

2011-08-12T23:57:45Z

Toteutin viimeinkin asian, mitä olen lykännyt jo vuosia, eli aloin piirtämään sarjakuvaa. Eka luku löytyy tuolta:
http://jumalanpojat.metalmiku.net/

Tähän se kesä taisi mennäkin. Luulin saavani tehtyä 2 lukua, mutta sitten tuli uusien asioiden opettelua sen verran paljon, että pitää tyytyä yhteen lukuun ennen seuraavaa lomaa. Jos rehellisiä ollaan, niin olis ihana lykätä opintoja ja tehdä vaan tätä sarjakuvaa.

(vanhan koulukunnan cut&paste-meininkiä).

Sarjakuva tuli ensin luonnosteltua käsin, minkä jälkeen tein lopun Manga Studiolla. Ostettiin se Epen kanssa puokkiin 6-vuotta sitten "isona sijoituksena", ja oon tehnyt sillä tasan 2kpl alle 10 sivun sarjakuvaa noiden vuosien aikana. Edellisestä sarjakuvasta on 4 vuotta aikaa, ja sekin oli joku kunniahimoton "P.A.Kylmyrin seikkailut". Sarjakuvaa oli välillä nöyryyttävää tehdä ja tunsi itsensä tosi kömpelöksi, koska halusi hienoa, mutta tietotaito ei riittänyt. Mutta kyllähän siinä oppi paljon, kuten kohtuullisesta rasterin käytöstä ja manga studion työvälineistä. Joten uskon että luku 2 menee paljon kivuttomammin. Välillä piti tehdä osa edellisistä sivuista uusiksi, kun niidenkin välinen se kehitys oli melkoinen.

Sivu sarjakuvasta ja tässä tarinan alkujuoni: Tavallisen teinin elämä muuttu, kun hän saa huomata, että Maa ja kaikki mitä se kokee, kiinnostaa ja kiehtoo muitakin kuin ihmisiä.

Lahjoin Eppeä kääntämään sarjakuvan englanniksi, koska omalla "pärjäävällä englannilla" ei kirjoiteta vakuuttavia pahisten dialogeja.

Nukke-projekti (osa 1)

2011-06-04T15:18:30Z

Viime syksynä halusin tehdä pallonivelnuken jonka valmistamisessa ei tarvitsisi tehdä muotteja ja valua, joten aina tyhjinä päivinä koulussa rupesin työstämään sitä erään japanilaisen tekemän ohjeen mukaan(ja google-translaatorin avulla).

Nuken koko on 1/1 piirroksiin nähden.

Alan leikkaamaan nuken sisusta tyroksista. Sisus-ukon kannatti olla hiukan hoikempi kuin nuken.

Sisus edistyy.

Tyroksi-ukko valmiina.

Tyroksi piti peittää kelmulla ennen massan pistämistä. Näiden päälle laitoin das-massan, minkä olin kaulinut tasaiseksi lätyksi ruokalasta napattujen syömäpuikkojen ja kodin kaulimen avulla.

Nivelien kokoa hakemassa.

Das-massaa meni noin 1-2 pakettia ja japanista tilattua "La Doll"-massaa meni noin puoli pakettia. Halusin kokeilla japanilaista massaa ja ottaa selvää, onko se paljon parempaa kuin das-massa. Das-massaan nähden se on vaaleampaa, hienojakoisempaa ja tottelee paremmin. La Doll-massalla tein nukkee yksityiskohdat ja pinnan(mutta kyllä das-massalla saa aika hyvin tehtyä myös). Tilasin myös Cloth-Glayta, mitä käytettiin myös japani-tutoriaalissa ihan vain sen takia, kun en löytänyt löytänyt vastaavaa ainetta muualta. Jotain nestemäistä massaa savea se on, mitä käytetään viimeistelyyn. Tosin siihen vaiheeseen en ole vielä päässyt.

La Doll ja Cloth Glay. Hintaa oli postikuluineen n. 35-40 euroa, ja suurin osa summasta tuli postimaksuista, ei kamalan halpaa, mutta tuli tämäkin selvitettyä.

Massan kuivutta avasin mattoveitsellä torson auki, ja tyhjensin tyroksi sisukset (niin kuin muistakin osista).

Sisusten tyhjentämisen jälkeen laitoin kuoret takaisin kiinni toisiinsa kuminauhoilla, jotta sauma olisi siistimpi kun palat kuivuisivat toisiaan vasten. Japani-tutoriaalissa se kävi helpommin, koska ohjeiden massa oli vielä kosteaa sisältä, johtuen joko Japanin ilmankosteudesta, tai ihan siitä, että tutoriaalin tekijä oli paljon nopeampi kuin minä. Itse jouduin vielä kuminauhat laitettua kastella vedellä ruumiinosia. Annettuani raajojen kuivua yön yli, tein la-doll massasta matopötkilöllä, mitä uitin liimassa. Nämä madot pistin saumojen väälin, ja laitoin taas kuminauhat raajojen ympärillä ja annoin kuivua.

Ilta hämärtyy, ja niin myös keskittyminen. Eikä sekään auta, että huomaat nuken pään olevan liian iso, ja kaikista pienennysyrityksistä huolimatta sohaiset vain veitsellä sormeesi.

Varioitava naama.
Tässä vaiheessa ajattelin kehittää nukke-ideaani pidemmälle. Nukke itseistarvossaan ei tässä vaiheessa niin paljoa innostanut kuin alussa. Ajattelin kehittää nukke-ajatusta pidemmälle, että nukke(tai nuket) olisivat osa teosta, ikäänkuin materiaaleina (mutta melko dominoivina). Lopulta ajatus päätyi tähän:

"Teen n. 12 kpl 65cm hartsinukkea, joiden asentoa pytyy muuttamaan. Ripustuksessa käytän siimaa ja sommitelma on joko kaaottinen tai orginisoitu.

Tekotapa: Muovailen vahasta pallonivelnuken, mistä otan silikonimuotin ja valan hartsiin. Viimeistely tapahtuu tapahtuu pastelliväreillä, vesiväreillä ja lakalla. Hiuksissa ajattelin käyttää turkkia tai tehdä pieniä peruukkeja teko- tai oikeista hiuksista.

Materiaalit: Polyuretaanihartsi (6, 99 kg Smooth cast 300) 120 €, silikonimuotti (5 kg Mold Max 30) 114 €, mattalakka (army painter) 3kpl x 11 € = 33 €.
Materiaalit yhteensä: 267 €.

Taiteellinen tavoite:
Käsittelen ajatusten fyysistä vaikutusta kehoon ja ajatusten järjestystä (kaaottista tai orginisoitua). Käytän hartsinukkeja, koska niissä on samaan aikaan kehollisuutta ja sielullisuutta (mieltä, tahtoa ja tunteita). Useampi kappale asentoa muuttavia nukkeja tuo ajatusten ja niiden fyysisten aiheuttamien muutosten erilaiset variaatiot."

Tässä on jotain sommitelman hahmotusta, mutta olen jo nyt muuttanut mieltäni. Se millaisen installaation kehitän, on vielä auki, mutta minua visuaalisesti houkuttaisi liittää vesi mukaan yhtenä elementtinä.

Ontot palat odottamssa viimeistelyä ja niveliä.

Koska tässä vaiheessa oli päättänyt sittenkin ottaa tästä massa-versiosta muotin (eli en olekkaan tekemässä vahaversiota), niin päätin tehdä sen kädet super sculpteysta(ja la doll-massa alkoi muutenkin huvte).

Kokeilen päätä.

Kasvot haastavat kivasti, koska silmistä pitäisi saada melko suuret ja piirteistä sirot, jotta kasvot istuisivat vartaloon, mutta samalla yritän saada kasvoihin hienovaraista miehekkyyttä. Nyt se on aika luirun näköinen.

Linkkejä:
Sivu, mistä tilasin La Doll-massan ja Cloth Glay-purkin http://www.bestfromjapan.com/index.cfm
Erittäin hyvä suomalainen sivu, jos on kiinnostunut hartseista ja silikoonista http://www.silcom.fi/
Japanilainen nukenteko-ohjesivu ilman valamista http://www.aimi-doll.com/howto/index.html

The host

2011-06-04T13:49:18Z

Olin keramiikka-kurssilla. Tarkoituksena oli tehdä ontto teos kasaamalla suikaleita päällekkäin, vähän niin kuin tekisi jotain kulhoa tai ruukkua. Päätin toteuttaa uusimman hahmoni, jonka desing vaati vielä viimeistelyä, mutta oleellisimmat asiat olivat kohdallaan. Paljastan hänestä sen verran, että hän järjestää ja isännöi epämääräisiä "bileitä".

Naamion piirteet ovat tässä kuvassa sarjakuvamaisemmat kuin lopullisessa veistoksessa.

Hahmokonsepti.

Koska hallitsevimpana elementtinä hahmossa oli tämän kaapu, piti opetella tekemään vähän laskoksia(koska niitä en oikein hallitse). Laskosmalliksi saatiin hissistä tullut manga-oppilas.

Tutkielmia laskoksista.

Aluksi aloitin suoraan tekemään suikaleita ja kokoamaan niistä kyseistä tyyppiä. Mutta huomasin että muoto meni hyvin epämääräiseksi, joten päätin tehdä siitä aluksi tavalliseen tapaan pienoismallin. Tämän pikkumiehen viipaloin n.5 osaan, jo näiden osien leikkauskohdista pystyin nähdä millaista muota rakennan seuraavaksi edellisen savisuikaleen päälle.

Tässä ollaan jo puolessa välissä.

Isäntä ilman korvia.

Täytyy tunnustaa, että olen aina vähän ylenkatsonut keramiikkaan liittyviä muotoilu välineitä, koska todellisen veistäjän ainoa ystävä on MORA! Etenki kumiläpyskä oli hitti viimeistelyssä, koska sillä vai melko sileää pintää. Mutta tämä siloittelu piti tehdä melko kuivalle pinnalle, koska liian kosteaan saveen se jätti vain jälkiä.

Tein myös itselleni oman muotoilutikun.

Tyyppi on tässä enään polttoa ja lasitusta vaille. Kypärän sarvet päätin tehdä yhteen, koska pelkäsin niiden muuten katkeavan (ehkä turhaan). Lasitteena oli puolihimmeää mustaa ja sain lainaksi hahmon naamioon opettajan 80 euron kultakiiltomaalia. Oltuaan uunissa raakapoltot ja lasituspoltot, kultakasvoja piti vielä kiilottaa tavallisella pyyhekumilla. Innostuin niin kovaa hinkkaamaan sen naamaa, että osa kultauksesta alkoi jo kulua pois ja veistos vähän haljeta.

Valmis "The Host"

Lopullinen desing ei ole tämäkään, mutta kasvot voivat olla ehkä tämän ja alkuperäisen luonnoksen välimaastossa.

Mental hat

2011-06-04T09:55:38Z

Tein kypärän pakottamalla kuparia. Alunperin kypärän piti tulla anatomian-kurssimme loppunäyttelyyn, mutta viimeisillä hetkillä sairastuin, ja lopulta näyttelyyn tuli vain luonnokset haarniskasta.

Alkuperäinen luonnos anatomia-kypärästä. Haarniskaa oli melko vaikea suunnitella ihmisen anatomian pohjalta, koska haarniska on itsessään jo niin anatominen. "Uusia ideoita" haarniskaan ei ollut helppo keksiä, ilman että siitä tulisi metallinen lihaspuku.

Prototyyppiä suunnittelemassa paperista.

Prototyyppiä rakentamassa keskiyöllä.

Sovitusvaihe. Ja coolius-pisteet dodgeburn naamasta.

Palojen leikkely jatkui, mutta paperi vaihtui kupariin(sormi ja ranne treeninä).

Kuparipakotuksen instrumentit ja muuta tarpeellista. Kuvasta puuttuu sukka minkä sisällä oli hiekkaa (mikä oli yksi oleellisimmista tarvikkeista).

Silmikko välivaiheessa.

Kypärän osat. Ne palat, mitä ei tarvinnut paljoa moukaroida tai joiden kuumentamisen jälkeen vain vähän moukaroitiin, jäivät vähän pehmeiksi.

Alunperin minun piti juottaa palat yhteen kuparilangalla, kun en aluksi halunnut kypärään niittejä, mutta lopulta helmpompi ratkaisu voitti, eivätkä niitit olleetkaan rumia. Ja alasin oli hyvä ystävä.

Tässä vaiheessa epätoivo muuttui toivoksi, koska olin jo suhteellisen pitkään työskennellyt abstraktejen palojen kanssa, ja melkein unohtanut niiden alkuperäisen tarkoituksen. Oli palkitsevaa nähdä hankalimmat palat yhdessä ja muodostavan jo jonkinlaisen kypärän.

Minun piti keksiä jonkilainen lukko leuanluukun kohdalle, jotta se pysyisi kiinni. Vaikka lopulta käyttämäni lukon malli olikin kaikista todennäköisin ja yksinkertaisin, se tuntui siinä vaiheessa mahtavalta ja nerokkaalta ratkaisulta.

Leukapala tuotti ongelmia, koska keskiosa meni kaikista yrityksistä huolimatta aina vinoon, ja vinous vain korostui kun kypärää sovitti. Joten päädyin desingnata leukaa lisäämällä siihen uuden palan peittämään vinoa kohtaa.

Valmis ja patinoitu versio. Kuparin tummentamiseen käytin grafiitti-pigmenttiä, tärpättiä ja öljyvärejä, mitä hankasin rätillä kypärään.

Olisi pitänyt hankkia matta "furnish for metal"- sprayta, jos halunnut pitää sateenkaarivärit silmikossa, mitkä syntyivät kuparia kuumentaessa. Happi kuulema ajanmyötä vaikuttaa kuparin pintaan ja nyt hävitti tämän iloisen sattuman pois.

Hyttyset

2010-12-25T17:49:00Z

Meillä oli näyttely, johon askartelin 108 hyttystä, joista 90% päätyi gallerian seinille, katolle ja lattialle. Nyt oli näyttely niinkin kaukana kun Uruguayssa. Sinne lähti "suurin osa" kuvanveiston opiskelijoisa. Näyttely oli Montevideossa "The place is Museo Nacional de Artes Visuales",(ja tuolta saa informaatiota espanjaksi http://www.mnav.gub.uy/cms.php?id=sintiendolospolos ).

Tässä oman työn alkuperäinen selitys työstä, ennen kuin se oli valmis: "Eli oma työni olisi koko lattian valloittava hyttysarmeijan (riippuu tietysti paljonko ehdin tehdä niitä). Ajattelin sijoittaa hyttysiä eripuolille gallerian lattiaan. Gallerian tumma kokolattiamatto toimisi osittaian suojavärinä hyttysille, jotta ne havaittaisiin vasta sitten, kun joku astuisi niiden päälle. Täten täysin huomaamaton pieni asia saakin tapahtuman runsaasti huomiota. Ehkä tätä tilannetta voisi rinnastaa moneen asiaan. Esim jokin pieni kaukainen maa saisi erikoishuomiota, kun se tekisi jotain tai sille tapahtuisi jotain.

Ajatteluni työstä lähti liikkeelle täysin käytännön asioista, eli se mikä mahtuisi laukkuuni ja voisi ehkä vähän viitata meihin. "Yksilötyöstä" se venyi yhteistyöhön ja siitä sitten takaisin joustavaksi "yksilötyöksi".".

Prototyyppejä duunaamassa.

Hyttystehdas aloittaa tuotantonsa. Keskikroppa veistettiin polyuretaanista mattoveitsellä.

Kiirehtiväinen jalka astuu harhaan (ja leikkaa sormeaan).

Oikeasti tein vain väripalettia, jotta hyttysten värimahat voisi maalata mahdollisimmat AIDOKSI!

Prinssi Rohkea jatkaa pian työtään sankarina vammoista huolimatta.

Valioyksilö ennen hiekkapaperia.

Paljon "hiomattomia timantteja".

Hyttyset maalattuina yhden hengen orjatehtaassa.

Hyttysten osaset kokkiohjelman alussa.

Raajapuoli hyttysiä alle puolessavälissä työskentelyä.

Valmiit ja melkein valmiit vipeltämässä lattialla.

Valmis paketti(ja vaurioitunut peukalo)! http://www.youtube.com/watch?v=I1lk6Scgm7I

Näyttelytila paljastaa itsensä.

Yksi hauskin homma, oli viljellä ja "piilotella" hyttysiä ympäriinsä.

.

"Piiritanssi".

Lopullinen sommitelma ei mennyt aivan alkuperäisen idean mukaan, koska huomasin litistäväni itse muutamia hyttysiä jo ennen avajaisia. Joten en usko, että nä olisivat kaikki selvinneet seuraavat kaksi kuukautta lattialla. Tyydyin siihen, että yllätys/huomio hyttyseen tulisi siitä, kun sellaisen löytäisi itse paikasta.

------------------

Extrat:

"Fake".

"The party animal".

Trash Chick

2010-10-28T20:28:16Z

Olin syksyllä 2 viikkoa Belgradissa Real Presence 10 nimisessä tapahtumassa. Se sisälsi workshopin, luentoja ja oppilaiden presentaatioita (klo 15.30-20.00 ). Osallistujia oli tullut eripuolilta maailmaa, mutta iso osa oli euroopasta.

Ennen luentoja tai niiden jälkeen oli aikaa tehdä omia töitä (workshoppia) tulevaa näyttelyä varten. Paikkoja taisi olla n.4 eri. Valitsin Military Museumin, koska pidin sen tunnalmasta eniten (tosin se oli myös hankalin paikka). Aluks luulin, että sillä oli jokin erillinen tila, missä olisi ohjattu workshop, mutta ei siellä ollut varsinaista työpajaa, vaan useimmat työstivät heidän töitä galleriatiloissa, mihin he olivat työnsä suunnitellut.

Military Museum

Museon näyttelutilat. Tuli mieleen heti Suomenlinnan tunnelit isommassa koossa.

Vaikka yleistiedotteessa mainittiinkin, että tapahtuma hankkisi töiden materiaalit, niin meidän pitikin hankkia ne itse. Tämä asia sai minut muuttamaan alkuperäistä ideaani, joten säästäjänä vähensin materiaalieni määrää, ja päädyin käyttämään enimmäkseen teippiä. Tosin liikaa aikaa meni siihen, että tajusin ohjatun työpajan ja materiaalin puuttumisen (ainakin omalta osaltani).Aikaa meni myös siihen, kun ideoin uudelleen työtäni, koska tapahtumassa mentiin käsitetaiteen teemalla ja yleensä aihe liitty jollain tavalla Belgradiin. Nämä toivat lisää haastetta minulle. Viikko oli aika lyhyt aika tutustua yhtään sen syvällisemmin Belgradiin, ja ainoa mitä sieltä tiesin, oli se, että siellä oli ollut sota 10-vuotta sitten(halusin välttää korneja angstijuttujen tekemistä, joten en uskoltanut puuttua siihen).

Alkuperäinen suunnitelma ennen matkaa "Proposing".

Näyttelyyn tulevassa teoksessani päätin kartoittaa Belgradia omalla tavallani siten, että tein sen figuurin, mihin tulisi juonellisella peitettävä liimapinta. Kiersin eri paikoissa kaupunkia keräten paikallisena avohoitopotilaana maata, roskaa, lehtia julisteita mainoksia. Aina siitä paikasta mistä olin poiminut nämä roskat, piirsin sieltä "maamerkit" ylös, esim. pulun tai roskiksen (koska en osannut lukea paikkojen nimiä). Kerättynäni tarpeellisen määrän materiaalia hahmoa varten, rupesin liimailemaan niitä kiinni siihen. Mutta sitten huomasin, että maa mistä olin poiminut asioita, oli ollut liian kosteaa, joten suurin osa maasta ja mullasta ei pysynyt kiinni karttamiehessä. Hahmon kuorruttamisessa minun piti turvautua enimmäkseen julisteisiin, mitä olin repinyt kaupungilta, maamerkki piirroksiini, pudonneisiin puunlehtiin, mainoksiin ja bussilippuihin. Kartasta tuli hyvin epämääräinen figuurin pinnalla. Halusin työlleni hyvän nimen, koska en halunnut antaa mitään "map of Belgrad" tasoista, mutta silti halusin, että nimi yhdistettäisiin karttaan. Sain yhdeltä amerikkalaiselta hyvän ehdotuksen, mikä oli "cartography", eli latinaks se tartkoittaa karttaa sekä kartoittaa, ja molemmat sopivat mainiosti työhön.

Työstin omaa työtäni osittain hostellihuoneessa, koska kukaan ei nauttinut teipin repimisen äänestä galleriatiloissa(ja yksi poika oli luullut, että joku repii hotellihuoneessamme tapettia). Loppuosan työstä kasasin Military museossa paikan päällä.

Figuurin vartalon osat otin itsestäni teipin avulla. (Kauhee eripari miehen käsi).

Ja kiedoin sen teipin aina liian tiukalle.

Työskentely jatkui hostellistta. Kuvassa valmiita ruumiin osia.

Kokeilen sovittaa valmiita paljoja yhteen. Jotkut kohdat otin itsestäni tuplana tai triplana, koska en tahtonut tehdä hahmosta suoraa teippiklooniani.

Kokoaminen ja kartan kasaaminen Military museossa.

Puolivahingossa syntynyt korva-kypärä-naamio. Aion varmaan hyödyntää tätä yhdessä hahmossani.

Siimoilla viritetty ja kiristetty figuurin uusi ryhti.

Avajaispäivänä hahmo hilattiin ylös siimalla.
Aluksi minun piti saada toinen siistimpi pimeä huone, mutta siitä piti luopua, koska en ylettänyt kattoon eikä paikassa ollut tikkaita(ainakaan meille). Mutta sain ripustettua karttamiehen siihen huoneeseen, missä olin aikaisemmin työskennellyt sen kanssa(kiitos itävaltalaisen pojan niksin, joka näytti, kuinka saadaan jokin kiinni suht korkealle). Toinen viimehetken ongelmista oli se, että en saanutkaan kohdevaloja figuurilleni, kiitos byrokratian. Joten minulla oli noin 45-30 minuuttia aikaa saada hankittua valot siihen ennen avajaisia, koska muuten se olisi ollut täysin pimeässä tai paljastavan hehkulampun alla(joka valaisi kaikki romut ympäriltä). Päätin mennä ostamaan nopeasti taskulamppuja. Aluksi ajatteli valaista niillä hahmon alapuolelta, kunnes kokeilin laittaa lamppuja hahmon sisään, ja se toimikin mainiosta. Pääsin näyttelytiloista valmiina ulos 10 minuuttia ennen avajaisia. Oli kyllä tosi huojentunut olo.

Näyttelytilan sisäänkäynti.

"Cartography" Kuva©Ilari Hautamäki
Eli työ valmiina. Siitä näkyi todellisuudessa hiukan enemmän, mutta kuvattavana kohteena se oli melko haasteellinen. Olin ihan super väsynyt tuona iltana, mutta ihmiset oli tykännyt työstäni.

"Jäähyväiset"
Näyttely kesti vain yhden illan, ja työ piti viedä pois seuraavana päivänä. Taittelin sen kasaan, ja pistin sille faarao-tyylisen hautausasennon, jotten sen kuljettaminen olisi helpompaa.

"Hautausmaa"
Rahtasin työtä jätesäkissä puiston halki roskikseen, koska en sen koon vuoksi voinut ottaa sitä mukaan Suomeen.

Rautaa valuu...

2010-05-20T12:37:45Z

Kuva©Oskari Tolonen

Olin toukokuussa Kelloskella kahden viikon rautavalukurssilla. Kurssille oli meidän kuvanveiston vuosikurssin opiskelijoiden lisäksi (mukavia)amerikkalaisia. Osa heistä oli kotoisin eri osavaltioista ja osa niistä melkein maistereita(eli olivat tosi tehokkaita!). Kurssia ennen (piti?) tehdä koulussa työ josta halusi ottaa rautavalun. Valitsin painijaveistoksen, minkä olin tehnyt aiemmin Kallion kuvanveistokurssilla. Tästä oli miltein mahdotonta ottaa mitään muottia, koska muoto ei ollut helppo. Ja jos sen olisi suoraan pistänyt hiekkamuottiin, niin rauta ei sitä olisi sulattanut, koska työ oli poltettua savea. Villu ehdotti jos tekisin painijoista kopion styroksista. Ja tätä aloitin työstämään edellisellä viikolle ennen Kellokoskea.

Tein styroksiversion painijaveistoksestani rautavalua varten. Sytroksin etu on siinä, että siihen voi suoraan tehdä hiekkamuotin, koska sulatettu rauta polttaa styroksin pois.

Maalarinteipit, rautalangat ja naulat ovat myössallittuja styroksitekeleessä.
Valua varten styroksikappaleelle piti tehdä valu- ja ilmakanavat, mistä rauta kaadetaan sisään ja mistä ilma työntyy ulos (tämä tehdään siis kappaleen pohjalle). Irralla olevaan jalkaan ja korkeimpaan kohtaan päähän piti tehdä myös ilmakanavat, jotta rauta pääsisi sinnekin asti. Pohjalle pistin 3 valukanavaa, yksi iso ja 2 pienempää, ja ilmakanavia oli kaksi, mistä toinen haarautui ylhläältä olevasta nyrkistä myös päähän. Tämän jälkeen rakennettiin laatikko irtopohjan kera, ja laatikon pohjalle tuli noin 0,5-1 cm tavallista hiekkaa. Omalla veistoksellani piti olla on 8-10 tilaa joka puolella hiekkamuotin paksuutta varten.

Sitten valmistetimme muottihiekan hiekkamuottia varten. Tahän tarvitsimme hiekkaa 5 ämpärillistä, katalyraattoria 3339 g, resiniä n.1 litra ja betonimylly. Eli hiekkaa määrä x, resiniä 2-1,5 % hiekasta (tai vähemmän) ja katalysaattoria tulee 1/3 resinistä (kylmähartsia).
Resininä toimi xxxx ja ja yleensä sen mukana pitäisi tulla siihen kuuluva katalysaattori. Hiekan sekaan heitettiin 3 epätasaista rautaesinettä, jotta hiekka ja litkut sekoittuisivat paremmin. Sekoitus järjestys oli: Betonimyllyssä olevaan hiekkaan katalysaattoria ensin, se peitetään sekoitetaan hiekkaa. Sen jälkeen masiina päälle kolmeksi minuutiksi, ja sen jälkeen mylly pysäytettiin ja hiekkaan kaavittiin sen perältä etuosaan. Tämän jälkeen tuli resiniä, ja sama homma toistui. Lopulta valmis seos lastattiin kottikärryihin ja ja se vietiin nopeasti muotin luo ennen sen kovettumista. Tässä välissä betonimyllyn reunat täytyi puhdistaa jollain kepillä, koska koneen kaukalo meinasi nopeasti tukkeutua.

Tämän jälkeen valmis heikkasekoitetta paineltiin puukappaleilla kevyesti alhaalta ylös objektiin, mistä muottia oltiin ottamassa (eli minun styroksipainijat). Esin hiekka valutettiinn tukilaatikon reunoja pitkin, ja paineltiin mahdollisimman leveällä puisella esineellä hiekkaa painijoita vasten, koska pienemmät puukappaleet tekisivät vain koloja hiekkaan. Tosin pienemmillä puupuikoilla voitiin painaa painijoiden haastavempiin ja pienempiin kohtiin hiekkaa, jotta saataisiin kaikki yksityiskohdat hiekkamuottiin. Kun objekti on peitetty kokonaan, sitä pystyi reilummin painella puulla (tosin hiekkaa piti aina painella kun sitä lisättiin). Hiekkamuotin kuivuminen riippui siitä, kuinka lämmintä on. Kun oli kuuma, muotti kovettui nopeammin, kun on kylmä, niin silloin hitaammin. Koska omalla kohdalleni sattui kuumakesä päivä, muotti kuivui n.2-3 tunnissa.

Hiekka laatikossa

Hiekkamuotit suojassa sateelta.

Oli puhetta Mr.Paynin kanssa, että myös vesilasia voi sekoittaa katalysaattorin kanssa hiekkaan, tai jopa sokeria tai siirappia resinin sijasta. Jos haluaa tehdä pienemmän(?) yksityiskohtaisemman teoksen, resiniä pitää olla enemmän. Mutta sitä ei saa olla liikaa, koska muuten muotista tulee liian kova, ja muotti vaatii ilmahuokosia, jotta se toimisi.

Ennen varsinaista valupäivää piti hakata pattereita ja kylpyammeita palasiksi raudantarpeessa valua varten.

Kuva©Oskari Tolonen

Jossain vaiheessa innostuin Pirjon innoittamana tekemään myös punavahateoksen. Aikaa ei ollut paljoa, koska vahalle piti tehdä sen jälkeen muotti, ja vaha piti erikseen sulattaa pois muotista isossa uunissa ennen rautavalupäivää. Joten tein vahafiguuriani pari päivää putkeen ja yhden yön(okei, nukuin 5 minuuttia). Ja voi olla, että yön angstisuus ja punavahan vahva väri vaikuttivat teokseen.

Siinä paha missä mainitaan.

Valupäivänä suomalaisille asianmukaiset varusteet.

Kuva©Oskari Tolonen

Muotteihin piti merkitä oman työn paino, jotta tiedettiin, paljon rautaa piti kaataa muotin sisälle. Työn paino piti kerrata tietyllä summalla, jotta selvisi paljon itse rautaa tarvitaan. Paino merkittiin lopuksi LBS-muotoon amerikan malliin.

Kuva©Oskari Tolonen

Rautaa valutettiin sulatusuunista tuhtiin sankoon, jonka molemmissa päissä oli jonkilaiset tangot mistä sai otteet. Tankojen molempiin päihin tarvittiin kaksi henkilöä. Toinen toimi kaatajana ja toinen oli varmistamassa ja avustamassa. Ja tästä saavista kaadettiin rauta hiekkamuottejen sisään.

Kuva©Oskari Tolonen

Valuyön jälkeen seuraavana päivänä muotteja pääsi jo avaamaan.

My baby!

Virnuileva veistos harjauksen jälkeen.

Valmis peikko.

Painijaveistoksen pintaan oli palanut kiinni hiekkamuottia, joten veistos muistutti enemmän Pompeijin raunioista löydettyä riitatilannetta. Yritin puhdistaa sitäkin rautaharjalla ja taltalla, mutta ei se sen enempään kohentunut. Mutta tuollaisen kurssin jälkeen ei haitannut, vaikka työt eivät täysin onnistuneetkaan, kun oli sen verran extreme-kokemus.

Lonely soldiel boy

2010-05-01T17:11:55Z

Meillä oli Heli Ryhäsen vetämä mallimuovailukurssi, minkä jälkeen tuli kipsimuottikurssi jatkona. Koska meillä oli syksyllä potraittejen piirtämistä 3 viikkoa putkeen, niin päätin tehdä tälle veistokselle toiset kasvot, mutta vartalon anatomiassa yritin olla täsmällinen mallimme kanssa. Mallina toimi japanilainen budotanssija, Ken Mai. Joten sain hyvän syyn tehdän kropan, missä rasvaprosentti taisi olla aika pieni.

Mallin muovailuun meni n.1 1/2 viikkoa. Taas tuntui siltä, kun ei olisi koskaan muovaillutkaan ihmistä, ja asennon hakeminen tuntui maailman vaikeimmalta.

Vaikea osa.

Helpompi osa.

Kipsimuotin otto. Edessä olevasta kädestä otin erikseen muotin.

Kipsimuotin irroittaminen ehjänä tuotti tuskaa, koska muotti oli liian ohut joistakin kohdista. Muotilla ollut myöskään tarpeeksi hyviä tukirautoja, joten muotti murtui aika pahasti irroittaessani sitä savihahmosta. Itku tuli silloin, kun isoin osa muotista tippui lattialle kaiken taistelujen jälkeen ja säpälöityi. Tosin siinä vaiheessa ajattelinkin, että en siitä ei enään saa tehtyä ikinä mitään muottia. Vähän ajan päästä rupesin silti kokoamaan sitä pahalla sisulla kasaan, ja onnistuinkin siinä joten kuten. Pistin kootun muotin sisälle tukiraudan, mutta toisen käden jätin ilman rautaa. Sitten pääsin valamaan sen kipsiin.

Kun kipsi oli lopulta kovettunut, rupesin irroittamaan muottia, mutta se sujui melko tuskallisen hitaasti kun se ei lähtenyt irti. Tämä johtui siitä, että cell-lakka mitä olin pistänyt muotin sisäpinnalle eristeeksi, ei ollut toiminut halutulla tavalla. Tosin ainesosa, mistä valmistin sitä lakkaa, oli jo alkuvaiheessa vaikuttanut vähän epäilyttävältä. Joten muotin irroittaminen tuntui melkein siltä, kun olisi veistänyt veistosta uudelleen. Naputellessani kipsiä pois, veistoksen käsi tipahti pois, koska olin jättänyt sen ilman rautoja, joten jouduin veistämään sillä uuden käden.

Mutta lopulta sain sen ulos sieltä, tosin veistoksen pinta oli saanut vähän kärsi irroittamisvaiheessa.

Tämän jälkeen rupesin valmistamaan sille pahvista ja tekonahasta varustusta. Pahvin ajattelin pakkeloida ennen patinointia, mutta pakkelointi jäi vähäiseksi. Pakkeloinnin laiskempi toteutus paljasti kypärästä pahvin muotoa huolimatta siitä, että pinta oli patinoitu.

Melkein valmis mies. Ajattelin tehdä siitä Keeratin, mutta sillä tuntuu olevan aika sievä naama siihen rooliin.

//: Uusimpana masennustietona: Mun veistos kaatui, kun jätin sen seisomaan hetkeks mukulakiville, eli sen pää ja käsi katkes. Saa nähä milloin jaksan senkin korjata, koska pään kurottautuu eneen ja kaulan katkennut runko tuottaa vähän ongelmia.

Ei hopealla eikä kullalla...

2010-04-29T19:09:06Z

Meillä päättyi juuri Veronica Brovallin vetämä viikon kestoinen veistotyöpaja. Kurssin työtahti oli tosi nopea tempoista ja tehtiin n.2 työtä päivää kohden. Materiaaleina toimi kaikki mitä oli jaksanut itse hankkia sinne, esim kanaverkkoa, muovikasseja, jne. Pitää tunnustaa, että olen aina vähän vierastanut heppoisempia materiaaleja veistossa, mutta nyt oli todella vapauttavaa askarrella niillä oikein luvan kanssa. Noilla sekamatskuilla saa ihan mielenkiintoista jälkeä aikaan, ja materiaaleilla leikkiminen ja kokeileminen on oikeasti aika kivaa. Kurssi teki tosi hyvää itselleni henkiselläkin asteella, koska viimeaikoina on ollut melko epämotivoitunut olo, ja on ollut jatkuvaa omien ideoiden ja teosten kyseenalaistamista. On ollut sellainen fiilis, että ei edes viitsi alottaa mitään työtä, kun omat ajatukset ja ideat tekeleessä tuntuvat melko heikoilta tai itseään toistavilta. Ja tuolta tuntu viimeisen työn kohdalla minkä tein siellä kurssilla. Nnolottaa, että vikana päivänä olin siellä oikein angstisena oman työni takia, vaikka muuten koko viikko oli ollut tosi antoisa. Veronica sano tosi kivasti mun angstipurkaukseen, että pitää vaan toteuttaa ne omat ideat, vaikka ne olis omasta mielestä heikkoja. Sen jälkeen kun ne ideat on tehty, niin ne toteutet ideat kehittyvät sitten eteenpäin.

Frustrated teapod

Laatikko + objekti

alumiini + sininen + lusikka + Mr.Hand = The opera house

Sana(teksti?) + objekti

En tunnusta : D!

Aiheena oli "jokin", mikä on erillään jostain hyvin olennaisesta. Ei kauhean hyvä kuva, mutta aivan HUIPPU TYÖ!

Sitten parin luokkatoverin työtä->

Katjan työ. Tämä taisi liittyä jotenkin satuihin. Itselläni tuli mielene joku aikuisten satua, tyyliin Pan's Labyrinth.

Marikan työ. Tämä taas orpohin, äitiin ja lapseen ja niiden suhteeseen. Siinä oli jotain älykästä, mitä en muista tällä hetkellä.

Silikonia

2010-04-27T22:18:25Z

Muottikurssilla saimme tehtävän, missä meidän piti ottaa muotti jostakin vaikeasti tavoitettavasta pinnasta, ja lopulta perustella miksi otimme siitä pinnasta muotin ja mihin sijoittaisimme sen. Kiertelimme Katjan kanssa koulun tiloissa jonkin aikaa, ja lopulta päädyimme koulun tavarahissiin. Siellä oli ihmisten terrorisoima kerrostaulukko, missä tarrakirjainten paikkaa oli vaihdeltu. Talon kerrosten informaatiosta oli syntynyt ns. humoristisia sanoja ja lauseita. Päätimme kokeilla, pystyisikö silikoni kopioimaan tarrakirjaimet taulukosta. Samalla aioimme dokumentoida taulukossa olevan huumorin, ottamalla hissin taulukosta muotin ja valaamalla sen kipsiin.

Ensin suojasimme hissistä työskentelykohtamme.

Sitten taulun päälle levitetttiin silikonikerros pensselillä.

Annoimme sen kuivua n.vuorokauden, minkä jälkeen teimme sen päälle kipsistä tukimuotin. Sen kuivuttua irrotimme silikoonimuotin ja kipsimuotin. Valoimme kipsimuotin tukemaan silikonimuottiin kipsiä.

Päätimme patinoida kipsivalutaulukkomme pronssilla, että saisimme siihen lisää ikää ja vähän aikaa sitten löydetyn objektin tunnun, ja samalla saisimme kirjaimia paremmin näkyviin.

Kritiikkitilaisuudessa sanottiin, että teos oli hauska, mutta vähän alleviivaava, ja ulkonäöltään se muistutti jotain macho-muistolaattaa : D. Meidän olisi pitänyt jättää kait se patinointi pois.

Psyko-alginaatti

2010-04-27T22:11:35Z

Yritys oli ottaa alginaattimuotti Psycho Mantis-figuurista ja saada siitä kipsikopio.

Eli ensimmäisenä painoin puolet psyko sirkusta saveen, mihin kaivoin kohdistuskolot, lisäsin valukanavan ja pistin alumiinilevyt muotin reunoja varten.

Sitten mittasin alginaattipulverin ja veden valmiiksi ja sekoitin ne keskenään.

Kaadoin mömmön nopeasti muottiin, ja huomasin että olin tehnyt alginaattimömmöä liian vähän, koska se ei peittänyt Psycho Mantista kokonaan. Jouduin nopeasti tiivistämään muottia sen toisesta päästä litistämällä alumiinilevyjä yhteen, ennen kuin alginaatti kovettui kokonaan.

Kun alginaatti kuivui kokonaan, irroitin sen ja huomasin, että viimetipan reunojen tiivistys, oli ohentanut muotin reunoja käsien kohdalla. Tämä aiheitti muotin reunoille pientä halkeilua.

Pistin Psycho Mantiksen muottiin takaisin, ja tein sen ympärille savesta uudet seinät muotin reunoja varten. Tämän päälle kaadoin uuden satsin alginaattia.

Kun alginaattimuotti kovettui, irroitin sen muotin toisesta puolesta ja putsasin ne savesta.

Sitten pistin ne taas yhteen, ja käärin ne elmukelmuun ja pistin teippiä tueksi, jotta ne pysyisivät yhdessä kipsivalun aikana.

Piti pistää jonkinlaiset tukiseinät/laatikko muotin ympärille, jotta muotti pysyisi suorassa, kun siihen valteen kipsiä. No enhän minä mitään sellaisia jaksanut rakennella, joten tyydyin pistämään siihen vain pari levyä tuokesi.

Ja eihän ne mitään tukenut, joten valkoin ilman mitään tukiseiniä.

Kipsin kuivuttua otin Psycho Mantiksen ulos, ja siinä vaiheessa kipsi-Mantiksesta napsahtivat pois sormet ja myös sen toinen käsi(kun yritin siistiä valun saumoja puukolla). Voi olla, että valu olisi toiminut paremmin jossain isommassa ja helpommassa objektissa.

Mageita muotteja

2010-02-12T11:15:28Z

Tavoitteena on nyt tehdä kunnon muistiinpanot mielenkiintoisilta kursseilta

Alginaatti muotti (hammaslääkäri-muotti).

Yhden 500 gramman puussin hinta on n.7 euroa, josta saa tehtyä 4 pienempää muottia (pulveria pitäisi saada hommattua tuolta http://www.plandent.fi/ ).

Muotti kuivuu nopeasti, eli valu pitää tehdä samana päivänä. Muottia voi säilöä maximissaan 2 viikkoa, jos sen pistää kosteaan minigrip pussiin. Valumateriaaleina käyvät kipsi, vaha ja betoni. Alkginaattimuotti murtuu helpommin kuin silikoni. Aliginaatti muotti sopii enimmäkseen bodycazsteihin ja pieniin sarjoihin.

Alginaattimuotin teko: Alginaatin ja pulverin sekoitus suhde on 1/1, ja jos haluaa juoksevampaa ainetta, mikä sopii detailiin pintaan, niin lisää vettä vähän enemmän. Pulveri sekoitetaan kylmään veteen ja sekoituksen on tapahduttava nopeasti, sillä työskentelyn aika on noin 1-3 minuuttia, koska lämpö toimii katalysaattorina. Kun pahimmat ilmakuplat on kopautettu pois, niin mömmö kaadetaan nopeasti muotista otettavan kohteen päälle.

Silikonimuotti:

Ominaisuudet: Väri: valkoinen. Nopea ja helppo työstää. Joustava ja kevyt - paino tulee mahdollisesta tukimuotista (kipsirätti). Voi ottaa muotin isoista pinnoista ja "vaikeista paikoista". Ns "ikuinen". Muotin paksuus on n. 0,5 - (0,3/3 cm?). Silikoni levitetään kappaleen pintaan siveltimellä. Mahdollinen tukimuotti tehdään lasikuidusta tai kipsistä. Valumateriaaleiksi käy hyvin kipsi, vaha, betoni, tai kirkas valuhartsi. 1l paittää pintaa n. 70cm x 70 cm.

Ainekset: T 28. Silicone Rubber + katalysaattori: 1l = 70 - 80 euroa

Thixo Additive(komponentti) £4.98. Tekee aineesta penslattavan ja sitä lisätään silikoniin n.0,5-2%. Noita saa tuolta http://www.tiranti.co.uk/

Ja muut tarvikkeet: Sekoitusämpäri, taikinalasta(millä aineet sekoitetaan), kumihanskat, suojalasit ja siveltimiä!

Silikonimuotin teko: Suojalasit ja kumihanskat ovat pakolliset. Aluksi silikonia sekoitetaan yksinään, sen jälkeen lisätään katalysaattori, mikä sekoitetaan todella huolella silikoniin (katalysaattoriin voi listätä elintarvikeväriä, jos haluaa olla varma aineiden sekoituksesta. Tämän jälkeen lisätään komponentti, mikä tekee silikonista penslattavan (25 ml on 2% 1l silikonista). Ilmakuplat voi ottaa pois, kun kaataa mömmön toiseen astiaan nauhana. Tämän jälkeen silikoni penslataa haluttiin pintaan ja sen annetaan kuivua 24 tuntia. Sitten silikoninpäälle tehdään kipsirätistä tukimuotti, jotta muoto pysyisi kasassa, kun muottiin valetaan jotain. Silikonisatsia ei kannata sekoittaa 2-3 litraa enempää yhdellä kertaa. Kannattaa aina kokeilla koepalalle, jos silikoni vahingoittaisikin pintaa. Silikoni pitää penslata heti, tai vähän ajan päästä. Jos haluaa penslata toisen kerroksen silikonia, niin se kannattaa tehdä ajoissa, koska kuivuneeseen silikoniin ei enään takerru uusi silikonikerros.

Katjan ja minun ensimmäinen muottikokeilu oli ottaa muotti pikkulasten kirjasta.

Sitten tulevaisuuden haaveisiin. Löysin tuolta http://www.smooth-on.com/Urethane-Plastic-a/c5_1120_1209/index.html aineen (Smooth Castt 300), mikä olisi ihanteellinen figuuri/nukkevaluihin, mutta mömmö on aika tyyristä. Siitä tulisi kovaa valkoista ja sielää muovia, tosin se kellastuuu auringonvalossa. Jos vain löytäisi jotain kipsin ja muovinvälimuoto-ainetta mikä olisi suht edullista, niin olisi happy!.
Silikonia ei tarvitsen pensalata, jos ottaa pienemmistä esineistä muotin. Pitää vielä kysyä, voiko komponentin jättää pois, jos litkun suoraan kaataa kohteen päälle.

Veistäjä ei osaakaan maalata

2010-01-06T19:47:48Z

Koulussa oli kolmen viikon maalauskurssi, mikä painottui eri materiaaleihin ja maalin eri paksuuksiin (thin, thick and medium). Luulin että olin avoin kokeilemaan kaikenlaiseen taiteiluun liittyvää, mutta silti ensimmäisen viikkon työskentelyni oli tahmeaa ja varovaista. Vasta toisen viikon lopussa rupesi sujumaan(tosin ensimmäinen "radikaali kokeilu" oli maalaus relieffin muodossa). Kolmen viikon kuluttua loppuun, en ollut tyytyväinen mihinkään maalaukseeni, ja tuntui että ne eivät täysin täyttäneet päämääräänsä tehtävänannossa (mikä oli materiaaleilla leikkiminen ja kokeileminen?!). Mutta hyvä puoli tuhoon tuomituissa maalauksissa on se, että tietää mitä virheitä tulee välttää, kun niitä on vähän vaikeampi korjata kuin koneella.

Relieffi-maalaus

Eli akrlyylejen ja maalin paksuusuutta lisäävän aine lisäksi käytin A1100 ja näitä

Maalauksen pohjana toimi lakana, mikä oli niitattu ja kiinnitetty levylle A1100:lla. Herra Hauta Tayloriin on käytetty mustetta, hiiltä ja hiilestä hangattua jauhoa, mitä levitin ja kiinnitin siveltimen ja A1100:n avulla. Hangatulla hiilellä omaa kauniin sävyn, ja layareitäkin voi tehdä sillä monta.

Maalaa-ja-raavi-maali-pois-Brutus

Ohutta ja paksua maalia. Mediumia en saanut siihen ujutettua. Nyt siihenkin asiaan kiinnittää enemmän huomiota omissa töissä, ettei vaan pelaa ääripäillä värejen paksuudessa.

Jätesäkki valjastettu uuteen käyttöön suikaleiden muodossa.

Kuva on maalattu paperille, mikä on pingotettu A1100:lla polyuretaanilevyn päälle. Käytin tässä enimmäkseen vesivärejä ja mustetta. Ensimmäisen kerroksen tein musteella, minkä kiinnitin A1100:lla, ja sen jälkeen rupesin maalaamaan vesivärejä päälle.

Kun pistää yhden kerroksen A1100:sta paperilla, niin vedellä voi pestä maalausta niin paljon kuin haluaa, ilman että työ kärsisi. Samalla sillä voi kiinnittää edellisen maalauksen, jos haluaa läträtä vedellä ja väreillä seuraavalla layerilla ilman, että ensimmäinen maalauskerros kärsisi siitä.

Ja lopuksi vähän veistoksia ja askartelua:

Jalka

2-5 minuutin veistoluonnosta

Ja super tuoli

Projekti-IHME

2009-04-23T20:07:03Z

Kuva©Projekti-Ihme

Olimpas tuolla -> http://www.ihmeproductions.fi/index.php

Mitä sainkaan aikaiseksi perjantaina kello 13.00-21.00(muuta kuin omat lihakset riekaleiksi).

Vähän nyt jälkikäteen harmittaa, kun menin vasta viimeisenä päivänä. Saven kasaaminen ja muotoilu ilman rungon vääntöä, muotteja ja muita velvotteita oli luksusta. Sai vain muovailla, eikä tarvinnut huolehtia minne joutuisi rahtaamaan tekeleensä. Tosin siellä ei saanut käyttää mitään työkaluja, joten loppukiireessä tuli raavittua melkein kynnet irti, kun piti "hoikentaa" teosta. Saisivat pitää seuraavana vuonna uusiksi 8 ).

Wicked man

2008-12-29T01:51:56Z

Yritän nyt pistää "isommille projekteille" omat aiheensa. Eli tällä kertaa yritän väsätä Super Sculpeysta ilkeää laihaa virolaista hahmoani.

Sain syntmäpäivälahjaksi siskolta "muutaman" paketin Super Sculpeytä, joten päätin toteuttaa oman pitkäaikaisen tee-oma-figuuri haaveeni. Ensimmäiksi uhriksi välitsin virolaisen pahuutta harrastavan hahmoni, koska sen desing on muka niin kuul(jo tykkään hahmosta muutenkin). Asennokseen hahmo sai pelejen tyypillisen "loppuhirviö-asennon", ja luonnostelun tunnelmaa nosti nintendon Madaran soundtrackin taistelumusiikki http://www.youtube.com/watch?v=APvHpYskGrU .

Jorge suostui kilttinä olemaan mallina, kun otin muutamia takki-tutkimuskuvia. Hahmon "leijuminen" on vielä kysymysmerkin alla, eli minkä tikun varassa se loppujen lopuksi on. Aloitin tekemään hahmon runkoa, mutta tekeminen hidastui saamattomuuteen, ja kun rupesin haaveilemaan hyvän työskentelyalustan tekemisestä.

Runko söpönä kesken ilman alustaa.

Syksyllä alkaneella kurssilla tehty nainen. En ollut tyytyväinen, joten pistin saven kiertoon seuraavaa työtä varten.

Toinen kurssilla tehty veistos. Malli lähti pakoon esimmäisen kerran jälkeen, joten työ jäi kesken, eikä siis ollut enään kelvollinen kuin materiaalisesti kierrätettäväksi.

Kun ei ollut mallia, tein MMA-ottelu kuvasta veistoksen. Vasta tämä työ ansaitsi tulla poltattavaksi.

Painijoiden jalat tukitikkuineen.

Ja painijat vielä yhtenä kappaleena. Enään pitää jännittää kuinka he selviävät poltosta, mutta sen tiedämme vasta seuraavana vuonna *Peukaloisen retke-lopputunnari musiikkia*.

Viimeisenä tekeleenä on muovailuvahapää, minkä joku meni litistämään vahingossa >:O. Jätin sen siksi aikaa olohuoneen pöydälle "vartioimatta, kunnes löytäisin hyvän kameran jolla voisin dokumentoida sen. No tässä kohtaa piti sitten tyytyä kännykkäkameran vääristelevään kuvaan.

Kuva on suorastaan kylpenyt photoshopissa.

Rautanaamio-raportti 2

2008-12-29T00:36:32Z

Rautanaamion patinoinnin vaiheet:

Muutama kerros cell-lakkaa paransi jo huomattavasti veistosta, ja teki pinnasta paljon elävemmän. Cell-lakan piti jättää parin kerroksen jälkeen nahkea pinta, mihin lyöntimetallin piti liimautua. Veistos oli silti liian kuiva, ja imaisi kaiken cell-lakan itseensä kun yritin laittaa lyöntimetallia kiinni siihen cell-lakan avulla. Lopulta piti turvautua mustaan spraymaaliin, mikä sentään jätti pinnan joksikin aikaan kosteaksi. Brutuksen kohdalla tämä vaihe oli paljon helpompi, kun tällä oli miranoolia pinnalla(paitsi pintaa oli silloin rutkasti enemmän).

Rautanaamio hautautumassa lyöntimetalliin.

Hinkkasin veistoksen pintaa rätillä, missä oli vedellä laimennettua hopeanitraattia, jotta pinta tummenisi, koska liian kirkkaana se näytti halvalta). Tämän jälkeen pyyhin sitä toisella rätillä, missä oli vedellä laimennettua salmiakkisulfaatia. Liuoksen avulla sain valekupariini sinivihreän kauniin patinan.

Rautanaamio on löydetty Atlantiksen pohjalta!

Veistos rupesi lopulta liikaa sinertämään, joten osa salmiakkisulfaatista piti hangata pinnalta pois tavallisella märällä rätillä. Lopuksi tein mustalla spraymaalilla kevyttä harsoa pinnalla ja tehdostin varjoja (liiat hankasin pois kuivalla rätillä).

"Majesteettinen kotiinkuljetus".

Rautanaamio pihalla jököttämässä. Ainoastaan yksi sormi kärsi vahinkoa, kun veistosta aseteltiin paikoilleen.

Rautanaamio-raportti

2008-10-19T18:36:11Z

Ajattelin postata Näkki-Rautanaamio-veistoksen työstövaiheet. Eli loppu keväänä ahneus iski, kun halusin vielä tehdä jonkun ison veistoksen ennen koulun päättymistä. Päätin hyödyntää koulua välineineen ja väsäsin rungon itselleni(jota ajattelin työstää kesällä kotona).

Alkuluonnos.

Runko-versiosta ei tullutkaan maassa ryömivä niljake, vaan maan sisältä tuleva niljake. Kiitos Erkille ideasta, eikä minun täytynyt enään miettiä mistä ja miten hoidan Näkin takapuolen. Alunperin ajattelin tehdä sen kipsista samalla tavalla kuin Brutuksen, mutta jossain vaiheessa tuli ajatus, että sehän ei kestäisi sitten ulkona oloa, joten siirryin suosiolla betoniin.

Näkin varsinaista muotoa alotin työstämään saven kanssa kotipihalla terassin alla. Työskentely kesti yleensä 2-3 tuntia, koska joko aurinko paahtoi suoraan tai oli sateista ja tuulista. Pian rupesi laiskottamaan ja turhauttamaan, enkä jaksanut keskittyä tekeleeseen kunnolla mm. huonon sään ja "työskentelytilan" takia. Jossain vaiheessa ryhdyin nokkelaksi ja ajattelin tehdä ovelan ratkaisun kasvojen suhteen. Muutin hahmon Näkistä Rautanaamioksi, koska maski on aika "kuul" ja vaivattomampi kuin Näkin nätti naama. Tähän vaikutti myös se, että Rautanaamio oli tuohon aikaa kovemmassa huudossa, ja Näkkiin oli taas hetkeksi kyllästynyt. Huolimatta hahmo-muutoksesta, työskentely tuntui silti raskaalta, kunnes päätinkin pystyttää oman teltan veistoksen työstämistä varten.

Jossain vaiheessa kiusasin Sakaria sähköpostilla Rautanaamion kuvien kera kritiikin toivossa. Tuli kommenttia anatomiasta ja maskista, että takaraivon peittävä koppa ei oikein toimi. Ryhdyin heti suunnittelemaan maskia kokonaan uusiksi, vaikka takakopan poistaminen maskissa olisi varmaan riittänyt. Mutta kun täysin soikio maski ei olisi vaikuttanut niin coolilta naaman päällä yksinään, niin päätin muuttaa maskin muotoa. Rautanaamion anatomiassa malleina toimi sukulaiset ja sisarukset. Siinä vaiheessa sai huomata, että Rautanaamion luihu asento oli hankala ja epäinhmimillinen, kun rupesi vääntämään veljiä samaan asentoon. Tämä taas vaikeutti anatomian jäljentämistä(patsi käsissä). Rautanaamio taisi saada lopulta naisen vatsalihakset(kiitos treenatun siskon).

Tadaa!

Kun säät rupesivat kylmenemään, alkoi tulla kiire saattaa veistos valmiiksi muottejen tekoa varten. Siinä kohden alkoi todella arvostamaan oikeita (kuivia ja lämpimiä)työtiloja ja opettajan kommentteja, sillä tuntui että olin täysin kyllästynyt ja sokeutunut veistoksen muotoiluun. Jossain vaiheessa piti vain julistaa veistos valmiiksi muottivaihetta varten. Muottejen teko oli yksi raskaimmista ja hektisimmistä vaiheista. Niiden tekemisen ohella katosi osa Rautanaamion muodoista, koska veistosta tuli jatkuvasti peitettyä märillä lakanoilla ja muovipusseilla aina työstämisen päätyttyä. Väsäsin muotteja n.2 viikkoa yhteen menoon, sillä halusin saada syksyn alussa valmiiksi. Joten työstin niitä...

päivät

ja yöt.(Hemulin epämääräiset kokeet muumilaaksossa).

Sitten koitti se hetki kun muotit olivat valmiina ja piti soittaa pitkän jännitys/panikoinnin jälkeen Erkille. Kysyin jos olisin saanut valaa veistokseni koulussa, koska ongelmia valuun toi rungon metallinen pohja, mikä oli juuri valureiän tiellä. Runko kun oli tehty alunperin kipsiversiota varten, milloin metallilevy rungon pohjilla ei olisi merkinnyt mitään. Koulussa ajattelin että teen valun ulkona, koska siinä ei menisi niin kauan, ja viimeistelyn voisin hoitaa kotona. Rakennettiin Erkin kanssa tilapäinen telttakatos Rautanaamiolla valamisen ajaksi.

Valun jälkeen muotin avaukseen meni yllättävän vähän aikaa, kiitos koulun kynttilävahaliuoksen. Veistoksen siistimisessä rälläkkä oli kovasti käytössä, kuten myös super epox(enimmäkseen jatkuvasti katkeilevien sormien takia). Välillä rautanaamio sisällä olevat tyroksit yllättivät ikävästi tämän pinnalla. Patinointi vaihetta ennen veistos siirrettiin sisätiloihin, missä rupesin lakkaamaan sitä cell-lakalla tulevaa lyöntimetallia varten. Eli olin jälleen päässyt samaan huoneeseen missä vietinkin koko alkuvuoden ja kevään.

To be continued...

Goodbye, my lovely Skeletor

2008-05-09T16:23:38Z

Nyt Brutus on ihan virallisesti valmis, koska Erkki sanoi että teoksen olevan valmis kun se on ollut julkisesti esillä. Minua oltiin "valmistettu" siihen, miten paljon veistokseni tulisi pienenmään siellä näyttelytilassa. Kun päästiin paikale, niin huomasi että Brutuksen pieneneminen oli vain fyysistä (eli pää ei hivonnut kattoon), kun taas Brutuksen olemus ei pienentynyt yhtään. Veistos sai viimeinkin sitä liikkumavaraa ja hengitystilaa, mitä tämän oma catwalk vielä korosti. Isompi tila teki oikein hyvää sille, ja Brutus otti tilan hienosti haltuunsa.
Näyttely tuli ja meni nopeasti. Avajaisissa oli porukkaa tungokseen asti, ja hauskana piristyksenä sinne ilmaantui Xhii, Lissu, Renuski, Vigly ja Viglyn mukava poikaystävä (jonka nimeä en nyt muista). Moni tykkäsi Brutuksesta, ja muutamat menivät halpaan siinä, kun luulivat sen olleen valettu metallista. Joku ajatteli minun ottavani kantaan nykyajan malli-muotimaailmaan. Mieleen jäivät myös nämä nimikkeet "Kärpästen Herra", gestapo mies helvetistä ja Micheal Jackson D :. Minnekkään jatkoille en mennyt vaan suoraan kotiin nukkumaan, koska olin kahdeksan jälkeen jo kuollut.
Brutus kait meinasi mennä kaupaksi (joku bändi oli ostoaikeissa, mutta kun yhteyttä ei ole otettu, niin senkin ostaminen kait jäi pois :< (ja tämä selvisi vasta tällä viikolla, kun on tultu onnittelemaan jo viisi kertaa veistoksen myymisen johdosta). Näyttelyn avajaisten jälkeen olin yhtäkkiä fyysisesti aivan rättiväsynyt muutaman viikon, mutta tämä ei pysäyttänyt tekemisen intoa muita veistoksia kohtaan. Näyttelyn purkupäivänä piti olla paikalla ennen klo 15.00( ja työt haettuna pois). Pääsin paikalla irroittamaan pultteja Brutuksesta itkuraivareissa klo. 14.55 apunani miesvoimaa(johtuen peräkärryn teknisista vaikeuksista). Brutus saatiin melkein ehjänä kotiin, kunnes kotipihan kivikkoinen ylämäki aiheutti sille vaurioita. Polvi, kaula ja takki kaipaavat nyt korjaamista.

Tässä kuvia valmiista Brutuksesta ->

http://img.photobucket.com/albums/v436/metalmiku/popopo.jpg

http://img.photobucket.com/albums/v436/metalmiku/kokoelma.jpg

Heitin Brutuksen pienoismallin kuivuneet savet menemään, ja rupesin väsäämään Brutuksen pienoismallin rungon päälle Jürgeniä : D. Nyt sekin kaipaa vain muotit, valamisen ja pintakäsittelyn (muotin teko saattaa tuottaa vaikeuksia sormien asennon takia). Valoin Brutuksen mallipään betoniin, ja tein siinä samassa Herra Haura relieffin. Näiden töiden siistimisen lisäksi, työn alla on vielä Näkki. Olen jo ehtinyt tehdä pienoismallin ja isomman rautalanka version siitä. Erkin kanssa olisi aikomus hitsata sille runko, jotta pääsisin sitten kesällä veistämään sitä kipsistä (eli vähän sama homma kuin Brutuksessa).

Brutus on valmis ja näyttely vaanii nurkan takana.

2008-04-17T19:18:00Z

Eipä Brutukseen ole muuten koskettu viime päivityksen, paitsi kylkeä vähän varjostettu ja catwalk-lava saatu valmiiski. Joten sitten ajankohtaiseen tapahtumaan ->

Näyttely infoa

Pekka Halosen akatemian valmistuvien lopputyönäyttely 2008.

* Graafinen suunnittelu
* Valokuvaus
* Kuva- ja mediataide

Näyttelyn avajaiset ovat 22.4. klo 18-20

Näyttely avoinna:
23. - 29.4. klo 10-20
30.4. klo 10-15
1.5.2008 klo 12-20.

Location: Kaapelitehdas, Puristamo
Street: Tallberginkatu 1 C
City/Town: Helsinki, Finland

www.pekkahalosenakatemia.fi
www.kaapelitehdas.fi

Kun räkä oli mustaa

2008-04-05T17:10:51Z

Laiska opintopäiväkirjan päivittäjä on ryhtynyt taas actioniin. Noin 2 viikkoa sain sanoa hyvästi Brutukselle veistämisen osalta. Sitä ennen olin taas saanut taistella aika paljon naaman kanssa(taas), vaikka se on tehnyt jo 3-4 kertaa. Yhdessä vaiheessa yritin virittää Brutukselle kunnon virnettä, mutta lopputuloksena tuli maailman ärsyttävin aurinkoinen hymypoika virne. "Korjasin" asiaa pistämällä vähän "lihaa" kasvoihin, mutta se vain lihotti poikaa, eikä poistanut ongelmaa. No siinä vaiheessa piti pyytää Erkin apua, ja hän jäsensi Btutuksen leukaa ja suuta kivasti. Siihen päälle oli kiva alkaa rakentamaan virnettä, ja hyvä siitä tulikin, vaikka ei nyt mikään maailman selkein hymy tullutkaan.

Erkki ja Sakari saivat sanoa deadline päivinä viimeiset fiksausehdotukset, ja yksi niistä oli Brutuksen toinen silmä, mikä oli sekä syvyys että korkeussuunnassa väärällä tasolla toiseen silmään nähden. Vaikka lähdin vastahakoisen korjaamaan sitä (koska Brutuksen silmien väsääminen oikeanlaisiksi tuntui todellla vaikealta), niin säästyin taas jälkikäteen toijottelulta ja mainailulta kuinka jätin sen Notre Damen kellonsoittajan näköiseksi.

Brutuksen pinnankäsittelyyn meni noin viikko. Aluksi lakkasin sitä 3-4 kerrosta sell-lakalla, sen jälkeen tuli ohut ja paksu kerro miranolia (mikä sai Brutuksen näyttämään vähän hämärältä ollessaan musta ja yltiö kiiltävä). Miranolin kuivuttua pölykuivaksi, pistettiin siihen Erkin kanssa lyöntimetallia (lehti hopeaa). Tämän jälkeen se hohti hopeana, ja glamourista säihkettä ja tunnelmaa korosti Brutuksessa okran värinen öljyväri mitä oli pirskotettu sen päälle. Viimeisenä vaiheessa maalailin Brutusta mustalla mattaspraylla, ja se toi siihen kivan näköisen tumman metallipinnan. Vähän on joutunut tällä viikolla fiksailemaan toista silmää ja lantiota, kun maalasin ne edellisen viikon perjantai-illan huumassa tukkoon. Keskiviikosta perjantaihin on väsätty Brutuksen omaa 2,5m catwalk lavaa. Torstaina Sakari ehdotti jos pistäisin dramaattisemmat varjot mustalla maalilla Brutukseen, kun osa varjoista katosi kun pinnasta tuli "metallinen", ja kuulema dramaattisuus tekisi Brutukselle hyvää Kaapelin isossa tilassa. Aluksi (taas) vänkäsin vastaan, mutta kolojen syventäminen naamassa teki sille erittäin hyvää. Perjantaina jynssäsin 6,5 tuntia tyhmänä vesihiomapaperilla edellistä maalia pois lavasta, että nenä oli sen jälkeen ihan tukossa puupölystä ja käsi väsyneenä. No aikankin sain huudattaa omaa musiikkia julkisesti kun hajoitin kuulokkeeni, ja löysin kipsihuoneesta vanhat tietokoneen kaiuttimet mihin sitten yhdistin oman MP3-soittimeni, ähäkutti.

Jalkojen virittelyä ja takin siistimistä

2008-01-27T12:45:26Z

Brutuksen jalkojen oikeanlaista askelta on haettu paljon. Välillä lihottaen jalkoja, ja sitten raastaen niistä kaiken kipsin pois. Sakari oli piirtänyt yhdessä vaiheessa erittäin hienon takajalan askelma ohjeistuksen, että tuli ihan rakastuttua niihin papereihin. Tein sitten uskollisesti paperin mukaan perjantaina Brutusta, mutta illalla kotona kun katselin aikeen saannokseni kuvia, sain kauhen angsti kohtauksen kun huomasin ottaneeni jopa liikaakin tavaraa pois Brutuksen jaloista. Lauantaina yritin hiukan lisätä massaa, ja jossain vaiheessa meinasin saada turhautumisesta kiukkukohtauksen puoliflunssaisena. Päätin olla ovela, ja hyödyntää koulun suihkua mistä tulee kuumaa vettä! Kun poistuin viininpunaisena aivot pehmenneenä suihkusta ja menin katsomaan Brutusta taas, niin silloin ajattelin että ei siitä mitää täydellistä täydy tulla. Ja tuo kuuman suihkun aivoja pehmentämä ajatus oli erittäin vapauttava. Seuraavan viikon siirrtyin viimeinkin suosiolla pois naamasta ja jaloista ja rupesin työstämään takkia. Piti höylätä takista kipsiä pois, jotta voisin taas lisätä sitä tasoittamisen aikeissa. Olin hiukan flunssainen, joten aivoton höylääminen sopi mainioisti siihen tilaan. Pääsin loppuviikosta kaiken höylääminen jälkeen lisäämään kipsiä kipsiä takkiin ja selkeyttämään takin laskoksia.

Tuli viikonloppuna himo cosplayta jotain tyyppiä Saint Seiyasta :p.