Kuva©Projekti-Ihme

Olimpas tuolla -> http://www.ihmeproductions.fi/index.php

Mitä sainkaan aikaiseksi perjantaina kello 13.00-21.00(muuta kuin omat lihakset riekaleiksi).


( Tadaa! )

Yritän nyt pistää "isommille projekteille" omat aiheensa. Eli tällä kertaa yritän väsätä Super Sculpeysta ilkeää laihaa virolaista hahmoani.

Sain syntmäpäivälahjaksi siskolta "muutaman" paketin Super Sculpeytä, joten päätin toteuttaa oman pitkäaikaisen tee-oma-figuuri haaveeni. Ensimmäiksi uhriksi välitsin virolaisen pahuutta harrastavan hahmoni, koska sen desing on muka niin kuul(jo tykkään hahmosta muutenkin). Asennokseen hahmo sai pelejen tyypillisen "loppuhirviö-asennon", ja luonnostelun tunnelmaa nosti nintendon Madaran soundtrackin taistelumusiikki http://www.youtube.com/watch?v=APvHpYskGrU .





Jorge suostui kilttinä olemaan mallina, kun otin muutamia takki-tutkimuskuvia. Hahmon "leijuminen" on vielä kysymysmerkin alla, eli minkä tikun varassa se loppujen lopuksi on. Aloitin tekemään hahmon runkoa, mutta tekeminen hidastui saamattomuuteen, ja kun rupesin haaveilemaan hyvän työskentelyalustan tekemisestä.


Runko söpönä kesken ilman alustaa.



( Kuvia muista savi/vaha-tuotoksistani loppuvuodesta )

Rautanaamion patinoinnin vaiheet:

Muutama kerros cell-lakkaa paransi jo huomattavasti veistosta, ja teki pinnasta paljon elävemmän. Cell-lakan piti jättää parin kerroksen jälkeen nahkea pinta, mihin lyöntimetallin piti liimautua. Veistos oli silti liian kuiva, ja imaisi kaiken cell-lakan itseensä kun yritin laittaa lyöntimetallia kiinni siihen cell-lakan avulla. Lopulta piti turvautua mustaan spraymaaliin, mikä sentään jätti pinnan joksikin aikaan kosteaksi. Brutuksen kohdalla tämä vaihe oli paljon helpompi, kun tällä oli miranoolia pinnalla(paitsi pintaa oli silloin rutkasti enemmän).


Rautanaamio hautautumassa lyöntimetalliin.

Hinkkasin veistoksen pintaa rätillä, missä oli vedellä laimennettua hopeanitraattia, jotta pinta tummenisi, koska liian kirkkaana se näytti halvalta). Tämän jälkeen pyyhin sitä toisella rätillä, missä oli vedellä laimennettua salmiakkisulfaatia. Liuoksen avulla sain valekupariini sinivihreän kauniin patinan.


Rautanaamio on löydetty Atlantiksen pohjalta!

Veistos rupesi lopulta liikaa sinertämään, joten osa salmiakkisulfaatista piti hangata pinnalta pois tavallisella märällä rätillä. Lopuksi tein mustalla spraymaalilla kevyttä harsoa pinnalla ja tehdostin varjoja (liiat hankasin pois kuivalla rätillä).


"Majesteettinen kotiinkuljetus".





Rautanaamio pihalla jököttämässä. Ainoastaan yksi sormi kärsi vahinkoa, kun veistosta aseteltiin paikoilleen.

Ajattelin postata Näkki-Rautanaamio-veistoksen työstövaiheet. Eli loppu keväänä ahneus iski, kun halusin vielä tehdä jonkun ison veistoksen ennen koulun päättymistä. Päätin hyödyntää koulua välineineen ja väsäsin rungon itselleni(jota ajattelin työstää kesällä kotona).



Alkuluonnos.



Runko-versiosta ei tullutkaan maassa ryömivä niljake, vaan maan sisältä tuleva niljake. Kiitos Erkille ideasta, eikä minun täytynyt enään miettiä mistä ja miten hoidan Näkin takapuolen. Alunperin ajattelin tehdä sen kipsista samalla tavalla kuin Brutuksen, mutta jossain vaiheessa tuli ajatus, että sehän ei kestäisi sitten ulkona oloa, joten siirryin suosiolla betoniin.



Näkin varsinaista muotoa alotin työstämään saven kanssa kotipihalla terassin alla. Työskentely kesti yleensä 2-3 tuntia, koska joko aurinko paahtoi suoraan tai oli sateista ja tuulista. Pian rupesi laiskottamaan ja turhauttamaan, enkä jaksanut keskittyä tekeleeseen kunnolla mm. huonon sään ja "työskentelytilan" takia. Jossain vaiheessa ryhdyin nokkelaksi ja ajattelin tehdä ovelan ratkaisun kasvojen suhteen. Muutin hahmon Näkistä Rautanaamioksi, koska maski on aika "kuul" ja vaivattomampi kuin Näkin nätti naama. Tähän vaikutti myös se, että Rautanaamio oli tuohon aikaa kovemmassa huudossa, ja Näkkiin oli taas hetkeksi kyllästynyt. Huolimatta hahmo-muutoksesta, työskentely tuntui silti raskaalta, kunnes päätinkin pystyttää oman teltan veistoksen työstämistä varten.



Jossain vaiheessa kiusasin Sakaria sähköpostilla Rautanaamion kuvien kera kritiikin toivossa. Tuli kommenttia anatomiasta ja maskista, että takaraivon peittävä koppa ei oikein toimi. Ryhdyin heti suunnittelemaan maskia kokonaan uusiksi, vaikka takakopan poistaminen maskissa olisi varmaan riittänyt. Mutta kun täysin soikio maski ei olisi vaikuttanut niin coolilta naaman päällä yksinään, niin päätin muuttaa maskin muotoa. Rautanaamion anatomiassa malleina toimi sukulaiset ja sisarukset. Siinä vaiheessa sai huomata, että Rautanaamion luihu asento oli hankala ja epäinhmimillinen, kun rupesi vääntämään veljiä samaan asentoon. Tämä taas vaikeutti anatomian jäljentämistä(patsi käsissä). Rautanaamio taisi saada lopulta naisen vatsalihakset(kiitos treenatun siskon).



Tadaa!



Kun säät rupesivat kylmenemään, alkoi tulla kiire saattaa veistos valmiiksi muottejen tekoa varten. Siinä kohden alkoi todella arvostamaan oikeita (kuivia ja lämpimiä)työtiloja ja opettajan kommentteja, sillä tuntui että olin täysin kyllästynyt ja sokeutunut veistoksen muotoiluun. Jossain vaiheessa piti vain julistaa veistos valmiiksi muottivaihetta varten. Muottejen teko oli yksi raskaimmista ja hektisimmistä vaiheista. Niiden tekemisen ohella katosi osa Rautanaamion muodoista, koska veistosta tuli jatkuvasti peitettyä märillä lakanoilla ja muovipusseilla aina työstämisen päätyttyä. Väsäsin muotteja n.2 viikkoa yhteen menoon, sillä halusin saada syksyn alussa valmiiksi. Joten työstin niitä...



päivät



ja yöt.(Hemulin epämääräiset kokeet muumilaaksossa).



Sitten koitti se hetki kun muotit olivat valmiina ja piti soittaa pitkän jännitys/panikoinnin jälkeen Erkille. Kysyin jos olisin saanut valaa veistokseni koulussa, koska ongelmia valuun toi rungon metallinen pohja, mikä oli juuri valureiän tiellä. Runko kun oli tehty alunperin kipsiversiota varten, milloin metallilevy rungon pohjilla ei olisi merkinnyt mitään. Koulussa ajattelin että teen valun ulkona, koska siinä ei menisi niin kauan, ja viimeistelyn voisin hoitaa kotona. Rakennettiin Erkin kanssa tilapäinen telttakatos Rautanaamiolla valamisen ajaksi.



Valun jälkeen muotin avaukseen meni yllättävän vähän aikaa, kiitos koulun kynttilävahaliuoksen. Veistoksen siistimisessä rälläkkä oli kovasti käytössä, kuten myös super epox(enimmäkseen jatkuvasti katkeilevien sormien takia). Välillä rautanaamio sisällä olevat tyroksit yllättivät ikävästi tämän pinnalla. Patinointi vaihetta ennen veistos siirrettiin sisätiloihin, missä rupesin lakkaamaan sitä cell-lakalla tulevaa lyöntimetallia varten. Eli olin jälleen päässyt samaan huoneeseen missä vietinkin koko alkuvuoden ja kevään.

To be continued...

Nyt Brutus on ihan virallisesti valmis, koska Erkki sanoi että teoksen olevan valmis kun se on ollut julkisesti esillä. Minua oltiin "valmistettu" siihen, miten paljon veistokseni tulisi pienenmään siellä näyttelytilassa. Kun päästiin paikale, niin huomasi että Brutuksen pieneneminen oli vain fyysistä (eli pää ei hivonnut kattoon), kun taas Brutuksen olemus ei pienentynyt yhtään. Veistos sai viimeinkin sitä liikkumavaraa ja hengitystilaa, mitä tämän oma catwalk vielä korosti. Isompi tila teki oikein hyvää sille, ja Brutus otti tilan hienosti haltuunsa.
Näyttely tuli ja meni nopeasti. Avajaisissa oli porukkaa tungokseen asti, ja hauskana piristyksenä sinne ilmaantui Xhii, Lissu, Renuski, Vigly ja Viglyn mukava poikaystävä (jonka nimeä en nyt muista). Moni tykkäsi Brutuksesta, ja muutamat menivät halpaan siinä, kun luulivat sen olleen valettu metallista. Joku ajatteli minun ottavani kantaan nykyajan malli-muotimaailmaan. Mieleen jäivät myös nämä nimikkeet "Kärpästen Herra", gestapo mies helvetistä ja Micheal Jackson D :. Minnekkään jatkoille en mennyt vaan suoraan kotiin nukkumaan, koska olin kahdeksan jälkeen jo kuollut.
Brutus kait meinasi mennä kaupaksi (joku bändi oli ostoaikeissa, mutta kun yhteyttä ei ole otettu, niin senkin ostaminen kait jäi pois :< (ja tämä selvisi vasta tällä viikolla, kun on tultu onnittelemaan jo viisi kertaa veistoksen myymisen johdosta). Näyttelyn avajaisten jälkeen olin yhtäkkiä fyysisesti aivan rättiväsynyt muutaman viikon, mutta tämä ei pysäyttänyt tekemisen intoa muita veistoksia kohtaan. Näyttelyn purkupäivänä piti olla paikalla ennen klo 15.00( ja työt haettuna pois). Pääsin paikalla irroittamaan pultteja Brutuksesta itkuraivareissa klo. 14.55 apunani miesvoimaa(johtuen peräkärryn teknisista vaikeuksista). Brutus saatiin melkein ehjänä kotiin, kunnes kotipihan kivikkoinen ylämäki aiheutti sille vaurioita. Polvi, kaula ja takki kaipaavat nyt korjaamista.

Tässä kuvia valmiista Brutuksesta ->

http://img.photobucket.com/albums/v436/metalmiku/popopo.jpg

http://img.photobucket.com/albums/v436/metalmiku/kokoelma.jpg

Heitin Brutuksen pienoismallin kuivuneet savet menemään, ja rupesin väsäämään Brutuksen pienoismallin rungon päälle Jürgeniä : D. Nyt sekin kaipaa vain muotit, valamisen ja pintakäsittelyn (muotin teko saattaa tuottaa vaikeuksia sormien asennon takia). Valoin Brutuksen mallipään betoniin, ja tein siinä samassa Herra Haura relieffin. Näiden töiden siistimisen lisäksi, työn alla on vielä Näkki. Olen jo ehtinyt tehdä pienoismallin ja isomman rautalanka version siitä. Erkin kanssa olisi aikomus hitsata sille runko, jotta pääsisin sitten kesällä veistämään sitä kipsistä (eli vähän sama homma kuin Brutuksessa).

Eipä Brutukseen ole muuten koskettu viime päivityksen, paitsi kylkeä vähän varjostettu ja catwalk-lava saatu valmiiski. Joten sitten ajankohtaiseen tapahtumaan ->


Näyttely infoa

Pekka Halosen akatemian valmistuvien lopputyönäyttely 2008.

* Graafinen suunnittelu
* Valokuvaus
* Kuva- ja mediataide

Näyttelyn avajaiset ovat 22.4. klo 18-20

Näyttely avoinna:
23. - 29.4. klo 10-20
30.4. klo 10-15
1.5.2008 klo 12-20.

Location: Kaapelitehdas, Puristamo
Street: Tallberginkatu 1 C
City/Town: Helsinki, Finland


www.pekkahalosenakatemia.fi
www.kaapelitehdas.fi

Laiska opintopäiväkirjan päivittäjä on ryhtynyt taas actioniin. Noin 2 viikkoa sain sanoa hyvästi Brutukselle veistämisen osalta. Sitä ennen olin taas saanut taistella aika paljon naaman kanssa(taas), vaikka se on tehnyt jo 3-4 kertaa. Yhdessä vaiheessa yritin virittää Brutukselle kunnon virnettä, mutta lopputuloksena tuli maailman ärsyttävin aurinkoinen hymypoika virne. "Korjasin" asiaa pistämällä vähän "lihaa" kasvoihin, mutta se vain lihotti poikaa, eikä poistanut ongelmaa. No siinä vaiheessa piti pyytää Erkin apua, ja hän jäsensi Btutuksen leukaa ja suuta kivasti. Siihen päälle oli kiva alkaa rakentamaan virnettä, ja hyvä siitä tulikin, vaikka ei nyt mikään maailman selkein hymy tullutkaan.


Erkki ja Sakari saivat sanoa deadline päivinä viimeiset fiksausehdotukset, ja yksi niistä oli Brutuksen toinen silmä, mikä oli sekä syvyys että korkeussuunnassa väärällä tasolla toiseen silmään nähden. Vaikka lähdin vastahakoisen korjaamaan sitä (koska Brutuksen silmien väsääminen oikeanlaisiksi tuntui todellla vaikealta), niin säästyin taas jälkikäteen toijottelulta ja mainailulta kuinka jätin sen Notre Damen kellonsoittajan näköiseksi.

Brutuksen pinnankäsittelyyn meni noin viikko. Aluksi lakkasin sitä 3-4 kerrosta sell-lakalla, sen jälkeen tuli ohut ja paksu kerro miranolia (mikä sai Brutuksen näyttämään vähän hämärältä ollessaan musta ja yltiö kiiltävä). Miranolin kuivuttua pölykuivaksi, pistettiin siihen Erkin kanssa lyöntimetallia (lehti hopeaa). Tämän jälkeen se hohti hopeana, ja glamourista säihkettä ja tunnelmaa korosti Brutuksessa okran värinen öljyväri mitä oli pirskotettu sen päälle. Viimeisenä vaiheessa maalailin Brutusta mustalla mattaspraylla, ja se toi siihen kivan näköisen tumman metallipinnan. Vähän on joutunut tällä viikolla fiksailemaan toista silmää ja lantiota, kun maalasin ne edellisen viikon perjantai-illan huumassa tukkoon. Keskiviikosta perjantaihin on väsätty Brutuksen omaa 2,5m catwalk lavaa. Torstaina Sakari ehdotti jos pistäisin dramaattisemmat varjot mustalla maalilla Brutukseen, kun osa varjoista katosi kun pinnasta tuli "metallinen", ja kuulema dramaattisuus tekisi Brutukselle hyvää Kaapelin isossa tilassa. Aluksi (taas) vänkäsin vastaan, mutta kolojen syventäminen naamassa teki sille erittäin hyvää. Perjantaina jynssäsin 6,5 tuntia tyhmänä vesihiomapaperilla edellistä maalia pois lavasta, että nenä oli sen jälkeen ihan tukossa puupölystä ja käsi väsyneenä. No aikankin sain huudattaa omaa musiikkia julkisesti kun hajoitin kuulokkeeni, ja löysin kipsihuoneesta vanhat tietokoneen kaiuttimet mihin sitten yhdistin oman MP3-soittimeni, ähäkutti.

Brutuksen jalkojen oikeanlaista askelta on haettu paljon. Välillä lihottaen jalkoja, ja sitten raastaen niistä kaiken kipsin pois. Sakari oli piirtänyt yhdessä vaiheessa erittäin hienon takajalan askelma ohjeistuksen, että tuli ihan rakastuttua niihin papereihin. Tein sitten uskollisesti paperin mukaan perjantaina Brutusta, mutta illalla kotona kun katselin aikeen saannokseni kuvia, sain kauhen angsti kohtauksen kun huomasin ottaneeni jopa liikaakin tavaraa pois Brutuksen jaloista. Lauantaina yritin hiukan lisätä massaa, ja jossain vaiheessa meinasin saada turhautumisesta kiukkukohtauksen puoliflunssaisena. Päätin olla ovela, ja hyödyntää koulun suihkua mistä tulee kuumaa vettä! Kun poistuin viininpunaisena aivot pehmenneenä suihkusta ja menin katsomaan Brutusta taas, niin silloin ajattelin että ei siitä mitää täydellistä täydy tulla. Ja tuo kuuman suihkun aivoja pehmentämä ajatus oli erittäin vapauttava. Seuraavan viikon siirrtyin viimeinkin suosiolla pois naamasta ja jaloista ja rupesin työstämään takkia. Piti höylätä takista kipsiä pois, jotta voisin taas lisätä sitä tasoittamisen aikeissa. Olin hiukan flunssainen, joten aivoton höylääminen sopi mainioisti siihen tilaan. Pääsin loppuviikosta kaiken höylääminen jälkeen lisäämään kipsiä kipsiä takkiin ja selkeyttämään takin laskoksia.









Tuli viikonloppuna himo cosplayta jotain tyyppiä Saint Seiyasta :p.

Viimein olen päässyt kipsaamaan Brutusta. Vaihe on erittäin herkullinen, mutta ei aivan niin helppo kuin aluksi ajattelin. Jo ensimmäisten kipsi rättejen pistämisen jälkeen Brutuksen turhan takana oleva lantio alkoi todella pistää silmään. Tuli rajuin korjaus tähän mennessä, eli pistin koko tyypin kahtia. Tässä vaiheessa piti porata uudet reiät alustaan, koska jalkojen pohjan piti taas ruuvata kiinni uusille paikoilleen. Sen jälkeen siirsin lantiota tylysti eteenpäin, koska tyrkkylantio istuu paremmin Brutuksen persoonaan kuin ankka pylly. Ja tästä sai taas huomata kuinka paljon runko muuttuu kun se saa tavaraa päälle. Pienet asiat mitkä ovat hiukan häirinneet rungon tekovaiheessa, häiritsevät 10 kertaa enemmän kipsivaiheessa. Aluksi yritin olla hirmu tehokas ja päällystin Brutusta kipsiräteillä ahneesti ja nopeasti, mikä tuotti hutiloitua ja röpeliäistä tulosta. Tässä välissä sain jotain mahtavaa, eli oman työtilan missä voi riehua kipsin kanssa rauhassa. Entisen kipsihuoneen ja varastohuoneen välinen seinä kaadettiin, ja siitä saatiin yksi iso huone valkoisine seinineen. Eli enää minun ja Kaijan täydy olla ahtaalla uunihuoneessa. Uuden työtilan hienoihin puoliin kuuluu jonkinlainen rauha iso tila missä on varaa tarkastella kunnolla tekelettään.



Tällä hetkellä yritän saada Brutuksen lantiota kohdalleen, milloin taas tuntuu että anatomia on täysin hukassa. Mutta onneksi on tullut ahkeroitua aikaisemmin, että nyt on varaa hiota ja virittää koko tyyppiä mieluisaksi, puhumattakaan viimeistelyssä. Kipsaamisen aikana rälläkkä on jo laulanut Brutuksen leuassa, naamassa ja käsivarressa. Brutus parka on nyt käsipuolena, koska käteen pitää hitsata lisäpituutta, koska se oli jäänyt turhan lyhyeksi, ja tämänkin vasta huomasi sen jälkeen kun koko tyyppi oli peitetty kipsillä. Hartioiden vinoutta aion hiukan hillitä, vaikka se menee mukavasti vinon lantion kanssa.

Tänään oli opettajien iskuryhmä ihmettelemässä 20 minuuttia Brutusta. Tukka oli pesty, meikit oli naamassa ja Kaija oli hankkinut tuolit opettajille, mitkä siirtyivät tämän veistosten katselmuksen jälkeen minulle, Tilanne meni aika hyvin, paitsi pää tyhjeni kun Maija kysyi miksi teen Brutuksen. Visuaalinen silmänruoka ja hahmon tekeminen kelvannut vastaukseksi, mutta onneksi Kaija pelasti tilanteen sanomalla että se on sinkkunaisten veistos. Ehkä tämä avasi heidän ajattelun, kun itselleen se oli ollut niin selvää jo. Maija antoi hyvän käytännön ohjeen, eli tarkastella veistosta samalta tasolla, koska tällä hetkellä sillä on alusta mikä korottaa jonkin verran sitä. Tämä taas voi aiheuttaa sen, että teos voi näyttää hiukan hassulta kun sen laskee omalle tasolleen. Tuntuu hiukan että Brutus parka pienenee, ja jalat lyhenee. Erkki antoi tänään loistavan ehdotuksen jalustaksi. Ikään kuin kapea ”pitkä” suikale mikä tulisi korostamaan liikkeen suuntaa, eli catwalk lavan menoa.

Edellisen viikon tiistaina piti pitää 20n minuutin esittely omasta päättötyöstään. Sain tämän tiedon vasta sitä edellisen viikon torstaina, ja arkajalkana menin paniikkiin viikonloppuna. Onnekksi Kaija sparrasi minua, ja pisti minut esittelemään sen tyhjässä luokassa hänelle. Mutta tiistaina oli silti nolouksien-ninja olo, kun joutui selittämään luokan ja opettajien edessä "Tää Brutus on tälläinen VAMPYYRI LUURANKO!". No en sentään maininnut että se on tulevaisuudesta T_T. Loppujen lopuksi esitelmä menikin suht hyvin, vaikka välilla sanat takeltelivat ja oli kiusaantunut olo.

Nämä viikot ovat menneet takin verkon kutomiseen ja rungon väsäämiseen. Verkkoa piti leikata suikaleiksi ja kiinnittää ne rautalangalla kiinni takin runkoon. Tämän jälkeen verkkojen päät piti nitoa yhteen tongeilla. Aluksi edistyin verkon kudonnassa etanan vauhtia ja jälki oli tökeröä. Mutta seuraavana päivänä ompelujälki olikin jo siistimpää(mutta olin/olen edelleenkin erittäin hidas siinä).



Piti lisätä takkiin kaulus, ja siinäkin vaiheessa tajusi, ettei ole ikinä tajunnut miten sellainen niin yksinkertainen asia varsinaisesti menee. Tämän rungon kanssa kaikki "itsestäänselvät" asiat eivät olekkaan enään niin selviä, ja pitää tosiaankin tutkia ne perinpohjin(no silloin tosiaankin oppii). Tein muutamia tutkielmapiirrustuksia kotona oman takkini kauluksesta. Ja kun kun olin seuraavana päivänä kävelemässä kouluun, niin edessäni käveli tyttö pitkän takin kanssa kaulus pystyssä :D. Ajattelin että pitäisikö mennä kysymään jos saisin ottaa hänestä kuvia hänen kävellessään, kunnes pidin sitä liian nolona ajatuksena, ja tyydyin piirtelemään tätä sitten salaa. Tuli ainakin havaittua mistä suunnasta ja mihin kohtaan takkiin tulee poimuja kun toinen jalka astuu eteen.

Yhtenä päivänä Meeri kommentoi kivasti Brutuksen savipäätä, ainoastaan nenästä tuli vähän kritiikkiä. Ja eilen Kaija ja Erkki kritisoivat sen nenää. Se oli heidän mielestä liian kuoppa-nenä sellaiselle itsetietoiselle tyypille, ja siihen kiinnitti turhan paljon huomiota. No minähän heti aluksi kapinoin vastaan puolustaen desingiä herkkänahkaisena, mutta sitten rupesin miettimään sitä itsekkin, ja muistin että olin myöskin pohtinut sen nenän mallia epäluuloisena. Silloin kun veistin Brutuksen päätä, niin kopioin sen nenän tarkasti luokan "vähemmän elävästä mallista"(kun en ollut varman miten tekisin Brutuksen nenän kolmiulotteisessa muodossa). Nyt Erkki ehdotti minua katsomaan muumioiden neniä, kuten sen, miten rusto on painautunut sinne nenä kuoppaan.Hiukan kokeilin ja sketaisin sellaista nenää, ja huomasin että se muistutti jopa enemmän Brutuksen alkuperäistä nenää, kuin oikean luurangon nenä. Eli nyt siis muumioita tutkimaan ja Brutuksen nenää uusimaan.